13.12.
Sunnuntai. Ainakin Lampisen Seijalle nimipäiväonnitteluja tänään! Noustuamme uuteen päivään totesimme, että hiukan oli lumihärmää maassa - ei kuitenkaan juuri nimeksikään. Aamupalaa söimme. Kahvia joimme. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Varpusia ja viherpeippoja oli runsaasti ruokailemassa.
Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolika n. 7.30 min/km, paluupuolikas jonkinverran nopeammin. Menomatkalla piipahdin Terheillä - kun oli asiaa. Paluumatkalla tuli tonttuhölkkäläisiä vastaan punaisissa lakeissaan.
Senkun lenkinjälkeen ennätin käydä suihkussa ja laittaa vaatteet päälle, niin lähdimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle seurakunnan joulujuhlaan klo 14:ksi. Ilolan Niko johteli juhlan tyylikkäästi. Juhla oli muutenkin erinomainen. Kuoron laulu - varsinkin ensimmäinen sessio - oli erinomainen. Aho-Kohosen Tiitin soolot olivat parasta Tiitiä mitä olen kuullut. Sanoin vieressäni istuvalle Takalon Martille, että on hyvin miksattu. "lehteriltä" tehtiin hyvää työtä. Joulukuvaelma ja Ilontuojien laulu olivat pirteitä - niinkuin lasten esitykset yleensäkin. Miriam -tanssiryhmä "esitti" pariin otteeseen. Ryhmän perustaja ja pioneeri Saarijärvellä - Anneli Haapala - oli myös mukana. Jotenkin se vain näkyi ryhmän "esiintymisessä". Turusen Mika puhui tinkimättömästi Jumalan Sanaa. Pastoria ja hänen vaimoaan - perhettään - muistettiin seurakunnan joulutervehdyksellä. Alakerrassa oli lopuksi glögi, joulutorttu ja piparitarjoilu. Paluumatkalla tulimme kaupan kautta.
Päästyämme kotiin saapui meille Terhi-Marja perheineen, kohta myös Timo perheineen - niinkuin oli sovittukin. Sytyttelin takkaan tulen. Laitoin saunan lämmite - mitenkäs sitä nyt ilman saunassa käyntiä. Kävimme Timon ja Deniksen kanssa löylyissä. Sitten istuimme jatketun - siihen kun Timo teki sellaiset molempiin päihin jo alkujaan - pöydän ääreen nauttimaan hyvistä pöydän antimista. Olihan meitä yhteensä 11 henkeä kuitenkin. Mukavahan se on kun on elämää. Ennenkuin väki lähti koteihinsa rukoilimme hetken yhdessä - se ei ole muotomeno, vaan juuri niin tärkeä osa elämää kuin sen meille Raamattu kertoo. Se kertoo siitä, missä on luottamuksemme kohde. Sen omaksuminen elämään on arvokasta. Se olisi paras perintö lapsille ja lapsenlapsille - perillisille perheineen. Se olisi parasta kaikille. Jos - ja kun - rukous on sellainen asia kuin Raamattu lupauksineen sen meille kuvaa, niin sen tulisi/tulee olla kärkipäässä elämämme asioissa. Koskaan emme rukoile turhaan. Jumala vastaa rukouksiin. Siispä rukoilemme.
Eipähän siinä mittää - joskopaq sitä lainausta...:
"Uskollinen taloudenhoito on matka - älä lannistu
Raamatun rahankäyttöperiaatteiden oppiminen on matka, joka vaatii aikaa. Kun saat luettua tämän kirjan, raha-asiasi eivät välttämättä korjaannu heti. Älä turhaudu. Keskimäärin näiden periaatteiden käyttöön ottaminen kestää vuoden. ..." (Howard Dayton, Rahoillasi on merkitys, Kuva ja Sana 2011, s. 186).
Siunausta!
Ps. "Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. ... Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herra Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa" (Sak. 14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti