28.12.
Sydämelliset nimipäiväonnittelumme miniälle - Pialle!
Se on sitten kolmen pyhän jälkeinen maanantai. Siinä se meni joulukin. Jotkut huumormiehet sanovat, että tuli joulutkin lusittua. Siinähän vain tarkoitetaan, että ohi se meni - voit kyllä olla toisinkin. Sanovat, että - ehkä monillekin - tuollainen yhdessäolo on vaikeaa ja kaikenlaisia ristiriitojakin tulee. Toisaalta joulunaika on yksineläjillekin vaikeaa. Jotkut ihmiset joutuvat olemaan yksin, toiset haluavat. Arki kuitenkin koitti - muutamaksi päiväksi. Meillä päin sanottiin, että eletään joulujen välipäiviä - on se varsinainen joulu ja uusi joulu, eli uusi vuosi, vuoden vaihtumisen aika.
Heräsimme - sekään ei niinkään itsestäänselvyys. Muutaman asteen pakkanen. Aamupalaa ja kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Hain puut ja sytyttelin takkaan tulen.
11:ksi ajelin Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - 6 rukoilijaa. Se oli Rukousviikon ensimmäinen tilaisuus.
Kahvikin maistui.
Jatkoin ennen joulua alkanutta työhuoneen siivoamista. Jälleen paljon paperia joutui revityksi ja roskikseen heitetyksi. Sitä aina töissä - palkallisessa - ollessaan ajatteli, että pitäisi katsastella mitä pois heitetään. Nyt sitten sellainen aika tuli - ja onhan sitä heitettävää.
Lämmittelimme ruokia - ja söimme uuttakin, jota M-L eilen paisteli.
Jatkoin vähän siivoushommia.
Kävin hämärällä urheilukentällä 10 km "kävelynomaisella" köpöttelyllä. Etenin 7.27. - 7.57 min/km, viimeisen km:n 8.02. N. - 5. Sama ohut lumikerros radalla kuin eilenkin. Mukava sää. Noustessani parkkipaikalla oli ohi menemässä juuri yksi urheilukentällä tutuksi tullut pariskunta - aviopari, joka ei vielä äskettäin ollut aviopari. Oikein halasimme.
Palattuani kotiin söimme iltapalaa. Jouluiset sävelet soivat ja jouluiset valot paloivat. Kukapa ei tykkäisi hyvästä tunnelmasta.
"Suomessa meillä on ollut monia kansallisia herätyksiä ja uskomme, että Jumala voi edelleen ilmestyä meille. Tästä syystä esirukousta tarvitaan jatkossakin vaikka kehitys näyttää monessa mielessä menevän huonompaan suuntaan. Ano kanssamme, että vielä Jumala voisi nostaa itselleen herätysmiehiä ja -naisia, joilla olisi syvä rakkaus totuuteen ja vanhurskauteen niin, että he voisivat olla koeteltuja ja käyttökelpoisia aseita herätystyössä. Saatanallinen hyökkäys Jumalan palvelijoita kohtaan voimistuu vuosi vuodelta. Tästä syystä ei herätystyöhön kannata ryhtyä, jos ei tahdo samalla itse pyhittyä. Humanistinen halvan armon julistus ilman rakkautta totuuteen ja Jumalan lakiin ei muuta ketään eikä mitään eikä ainakaan synnytä mitään hengellistä herätystä kansamme keskuuteen. Kun anomme hengellistä herätystä kansamme keskuuteen, pyydämme Jumalaa tulemaan vierailulle keskuuteemme ja tuomitsemaan suomalaisten synnit lihassa. Tämä on raju rukousaihe, ja ennenkuin siihen ryhtyy, kannattaa kahdesti miettiä, mitä olemme pyytämässä. Hengellinen herätys on eri asia kuin jonkin evankelioimiskampanjan toteutus. Tahdotko anoa kanssamme herätystä Suomeen?" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, syksy 2011, s. 3).
-----------------------
"... Kirkkokuntien ja herätysliikkeiden hengellinen rappeutuminen on tosiasia, joka varoittaa meitä siirtymästä pois totuudesta. Jokainen vastaa omasta suhteestaan Jumalaan. Emme voi piiloutua yleisen käytännön tai mielipiteen taakse. Me kristitys tarvitsemme sisäisen herätyksen! Olemme liian kaukana alkuperäisestä kuuliaisuudesta. Tehtävämme todistajina edellyttää ehdotonta antautumista pyhille asioille. Muuten me menetämme voimamme todistaa.
Raamattulähetysihmisinä tiedämme, mitä kirjoitetun Sanan voima saa aikaan. Siksi voimme rohkaista jokaista palaamaan takaisin Raamattuun, antamaan täyden ratkaisuvallan sen opetukselle kaikessa elämässämme. ..." (Jouko Rajala, Raamattu Kansalle, nro 3, 2001, s. 1)
Siunausta!
Ps. "Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet" (Sananl. 21:2).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti