4.1.
Lauantai aamu tuntuu aina erilaiselta kuin muut arkiaamut - se vain on niin. Mukava siihen oli herätä - ei varahin. Lämpötila oli 0.5 "lussalla". Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Tulin seuranneeksi Tour de Ski´n "rinttejä".
Laitoin takkaan tulet.
Lueskelin kirjaa. M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Kahvia, banaania ja omenaa.
Tämän päiväiset "liikunnat" tuli suoritettua sisätiloissa - poljeskelin stepperiä 60 min. yhtäjaksoisesti. Se on "hyvä peli", mielestäni. Sillä saa pulssin herkästi nousemaan ja hien virtailemaan. Oletko, muutes, jo aloittanut kuntosi mukaisen liikunnan/kuntoilun? Rajoituksia meillä itsekullakin voi olla monenlaisia, mutta jotakin aina voimme keksiä. Pitää muistaa, että rauhallisesti ja kuulostellen aloittaa jotakin kuntonsa eteen harrastelemaan. Tarkoituksenahan ei ole kyllästyttää itseään, eikä toisaalta tehdä sairaaksi/sairaammaksi. On ajateltava, että asiasta voisi tulla elämäntapa.
Jos on aikomuksena/tarkoituksena pudottaa painoaan, niin ei kannata tehdä sitä pelkästään kuntoilemalla, sillä silloin voi eseimmille tulla pettymyksiä. Ruokavalio - se mitä suuhunsa laittaa - on silloin mitä tärkein asia. Minä ainakin kehoittaisin silloin kiinnittämään huomiota hiilihydraatteihin - ts. siihen, ettei ahda niitä liikaa sisäänsä. En tarkoita sitä, että kokonaan hiilihydraatit pois. Varsinkin kahvileivät, ym leivonnaiset kannattaa hyljätä - tai ainakin rajoittaa niiden käyttöä "isolla kädellä". Leivässäkin on paljon hiilihydraatteja, joten ei kannata "puputtaa" sitäkään paljon - vaikka olisi ilmankin, että alkuun pääsee. Perunassa on tärkkelystä, joka muuttuu elimistössä sokeriksi, joten ei kannata sitäkään kasata "isoa roviota" lautaselleen. Kaikenkaikkiaan, kiinnitä huomiota hiilihydraattimääriin. Niitä vaan tuppaa päivän mittaan kertymään liian paljon suuhunpantavien mukana. Kannattaa kokeilla. Netistäkin löytyy hyviä ohjeita VHH-ruokavalioon. Hyvin saa syödä, vaikka ei hiilihydraateilla mässäilekkään. Painonpudotuksen ollessa kyseessä, on ajateltava pitkäjänteisesti, ei vain "lyhyttä rypistystä" ja painon mahdollisimman nopeaa pudottamista. Siitä, mitä suuhunsa laittaa, olisi hyvä tulla elämäntapa. Eihän se vuolija mikään asiantuntija ole - ei sinne päinkään - mutta ihan rohkaisuksi. Jospa saisit "kimmokkeen". Se nyt vain lähti tuo "juttu luistelemaan" tuollaiseen suuntaan.
Polkemisen jälkeen jäin kuuntelemaan - paita märkänä - Radio Patmoksesta kuuluvaa puhetta, joka oli sellainen, että halutti kuunnella. Samalla "lujin" kirjaa. M-L leipoi.
"Esi-hikisenä" kävin ottamassa lisää hikeä saunan löylyissä - niinkuin kunnon suomalaisen lauantaina pitääkin. Sehän se oli ennen se "virallinen" saunapäivä.
Vähän otin illan ensimmäistä iltapalaa ja tilkkasen kahvia.
Vähän seurasin Loppiaistapausta Jyväskylän Helluntaiseurakunnan uudesta kirkosta. Sen aikana meille saapuivat Emilia ja Daniel, jotka äidin ja isän kanssa olivat juuri tulleet "Vennään maalta". Oli mukava jälleen tavat iloisia ja reippaita tyttären lapsia.
Sitten vain toista iltapalaa ja teetä suuhun.
Se on ollut semmoista tuo vuolijan elämä näin "uuvvevvuojej ja loppiaisevvälissä". Mitenkäpähän se on sinulla mennyt?
On hyvä olla jokaisen Jeesukseen uskovan - minunkin - valmis elämään todellisena Jeesuksen opetuslapsena kaikissa tilanteissa.
"Jos joudumme kärsimään, se johtuu siitä, että olemme tehneet jotain väärin - ei siitä, että olisimme tehneet jotain oikein. Näin meille ainakin täällä länsimaissa on opetettu. Rajoitetun uskonnonvapauden maissa olen kuitenkin tavannut kristittyjä, jotka vainojen keskellä seuraavat apostolien esimerkkiä: "Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta" (Apt. 5:41-42) (Greg Musselman ja Trevor Lund, Lähemmäksi tulta, vainotun seurakunnan opetuksia, Stefanus-Lähetys ry Marttyyrien Ääni 2014, s. 29).
Siunausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti