17.1.
TOTUUS JA LAUPEUS
Jumala on laupias
"Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa" (laupias: ystävällisyys, suopeus, sanasta, joka tarkoittaa: olla miellyttävä, suloinen) (Ps. 103:8).
"Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias" (laupias: rakastaa, kohdella rakkaudella, armahtaa, sääliä) (Ps. 116:5).
"Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi" (laupeudessasi: armahtaminen, hellyys) (Ps. 69:16).
Jumala ja Hänen Sanansa on kokonaan totuus
"Sinun sanasi on kokonansa totuus..." (totuus: lujuus, luotettavuus, uskollisuus, totuus, sanasta, joka tarkoittaa: olla luja, luotettava) (Ps. 119:160).
Jumala haluaa meidän noudattavan totuutta Sanansa ja olemuksensa mukaan
"Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka..." (totuutta: lujuus, luotettavuus, uskollisuus, totuus, sanasta: olla luja, luotettava) (Ps. 51:8).
"Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta" (otuutta, totuuden: totuus, totuudellisuus) (2. Kor. 13:8).
"Että me totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus" (totuutta: puhua totuutta; seurata totuutta) (Ef. 4:15).
Jumala kohtelee meitä laupiaasti Jeesuksen tähden
Edellä on kirjoitettuna joitakin Jumalan Sanan kohtia, koskien laupeutta ja totuutta.
Jumala on laupias - laupeus on Hänestä lähtöisin.
Jumala on myös Totuus - totuus on Hänestä lähtöisin.
Nämä ominaisuudet ovat Hänessä muuttumattomia.
Nämä kaksi asiaa ovat myös Jumalan sanassa muuttumattomia; Hän ei muuta Sanaansa. Se pysyy aina samanlaisena.
Jos olisi olemassa vain Jumalan totuus, niin me ihmiset olisimme hukassa - kukaan ei kestä Jumalan totuuden edessä. Jumalan Sana ilmoittaa meille kuitenkin, että Jumala on myös laupias Jumala. Hän on armahtavainen, pitkämielinen ja suuri armossa.
Jumalan totuus, laki, näyttää täydellisen syntisyytemme Hänen edessään. Jumalan laupeus näyttää Hänen rakkautensa syntistä ihmistä kohtaan.
Jeesuksesta luemme: "...hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Joh. 1:14). Jos Hän olisi ollut täynnä vain totuutta, meillä ei olisi pelastusta. Jeesus oli täynnä myös armoa. Se merkitsee, että Jumalan suuri armo voi tulla meidän osaksemme.
Jeesus kuoli ristillä puolestamme ja maksoi syntivelkamme Isän edessä - täydellisesti. Hänet haudattiin, mutta Jumala herätti Hänet kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan (1. Kor. 15:3-4).
Jeesuksen sovitustyön, ristinkuoleman, tähden Jumala voi olla meille laupias ja armahtavainen; suuri armossa. Emmekö joudukin sanomaan: Kyllä Jumala on ollut juuri minua kohtaan sangen pitkämielinen. Hän rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudella ja vetää meitä puoleensa armosta.
Jumala haluaa, että mekin olisimme laupiaita
"Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa" (laupeutensa: yhteisvastuu, hyvyys, rakkaus, armo) (Sananl. 19:22).
Meistä itsestämme ei löydy Jumalan mielenmukaista laupeutta. Laupeus on Jumalasta lähtöisin. Hän haluaa kasvattaa tätä ominaisuutta meissä. Se tapahtuu elämällä Jumalan yhteydessä. Siksi Hän haluaa vetää meitä lähelleen. Hänen läheisyytensä muuttaa meitä; saamme Hänen ominaisuuksiaan. Meitä työstetään elämämme aikana monin hyvin erilaisin tavoin: elämänvaiheiden, toisten ihmisten, jopa lankeemusten, kautta. Tässä meillä kaikilla on kasvunvaraa. Jumala haluaa vuodattaa rakkauttaan sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5), voidaksemme olla laupiaita toisia ihmisiä kohtaan, niinkuin Jumalakin on meitä kohtaan.
Meissä oleva laupeus ei tarkoita silmien ummistamista synnille
Jumala, joka on totuus, ei voinut katsoa syntiä läpi sormiensa. Siksi Hänen täytyi lähettää oma Poikansa maailmaan kärsimään ja kuolemaan syntiemme tähden. Hänet tehtiin sijaisuhriksemme synnin tähden. Syntimme oli niin kauhea asia Jumalalle.
Jumalan suhtautuminen syntiin ei ole muuttunut. Ainoastaan Jeesuksen veriarmon tähden olemme turvassa Jumalan vihalta. Jos ihmiselle ei kelpaa Jeesuksen ristillä meille hankkima suuri pelastus, niin hänen osansa on elämä erossa Jumalasta maan päällä ja iankaikkisuudessa. Iankaikkisuudessa se on ikuista tuskaa kadotuksessa, helvetissä.
Meidän, jotka olemme saaneet täysin Jumalan armosta ottaa pelastuksen vastaan, ei tule koskaan katsoa läpi sormiemme syntiä omassa, emmekä toisten elämässä.
Seurakunnan ei tule koskaan lähteä sille tielle, jossa synti hyväksytään. Mikä viesti se on ihmisille! Epävarmat ja tietämättömät ihmiset, lapset, nuoret, aikuiset ja vanhat, voivat ajatella, että koska seurakunnassakin näin menetellään, niin eihän tässä mitään hätää ole. Synnintekijät saavat rohkeutta jatkaa synnissä elämistä, jos seurakunnissa suositaan syntiä, eikä siitä varoiteta ihmisiä.
On suurta rakkaudettomuutta ja laupeudettomuutta, jos ei ihmisille puhuta synnistä. hehän ovat matkalla iankaikkiseen kadotukseen. Ihmisiä, jotka eivät usko Jeesukseen, on kehoitettava tekemään parannus ja uskomaan Jeesukseen ja Sanaan. Olkoon kuka tahansa - vaikka kuningas, presidentti, seurakunnantyöntekijä, metsuri, eläkeläinen, pappi, kirkkoherra, saarnaaja - joka elää synnissä; häntä on kehoitettava tekemään parannus ja hylkäämään syntinsä.
Kenellekään meistä ei ole annettu oikeutta muuttaa mitään Jumalan Sanasta, joka on kokonansa totuus. Sentähden niiden, jotka ovat niin tehneet ja hyväksyneet synnissä elämisen oikeaksi, täytyy myös tehdä parannus sellaisesta majesteettirikoksesta Jumalaa kohtaan. Hyväksyessämme synnin - olkoon se mitä lajia tahansa - ja vieläpä kiivailemme sen puolesta, olemme osallisia siihen syntiin.
Ajattele, mitä Raamattu sanoo:
"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden" (Jaak. 5:19-20).
Siunaavin terveisin
Totuutta noudattaen rakkaudessa
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
--------------------------
Perjantakia. 0.1 astetta lämmintä 7 maissa. Olisi tänään Antonin nimipäivä.Meijjän isän nimi oli Anton. Häntä kyllä kutsuivat nimellä Antto. Met lapset emme tietenkään niin tehneet. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jesajan kirjaa. Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluihinsa 8:ksi.
Rukousta. Torkkumista.
Kahvia.
12 hain Danielin koulusta. Kaverinsa kanssa tuli heille.
Koetin paneutua "kirjoitelmaani", joka on ollut jo pidempään työn alla - vaikkei niin kovinkaan työn alla. Riviäkään ei tekstiä tullut - oli sellaista "kaivuutyötä".
Söimme M-L:n laittamat hyvät VHH-ryyat. Meillä vielä "kuusiiiii seisoooo permannolla...". kyntteliköt palavat ja elävä kynttilä myös pöydällä. Mukavaa tunnelmaa harmaaseen päivään. Kaamoskin se loppui Utsjoella. Minä kyllä tykkään harmaista ilmoista. Tulillakin on silloin mukava istuskella.
Kävimme kylällä. Minä urheilukentällä kävelin 8 km sulaa rataa pitkin - sellaista 200 m sulaa. Satoi melkoisesti. M-L kävi myös yli tunnin lenkillä jalkakäytäviä pitkin. Kävi myös kaupassa.
Laitoin tulen takkaan.
M-L paistoi minulle VHH-sämpylöitä.
Iltapalaa ja teetä.
Luin hiukan kirjaa.
M-L neuloi.
"Rakkautemme Jumalaan ei tulisi koskaan vähentyä tai kylmentyä. Kun Herra täyttää meidät Pyhällä Hengellään, löydämme uudelleen ensirakkautemme" (Claudio Freidzon, Pyhä Henki - janoan Sinua, Kustannusyhtiö Visio 2001, s. 129).
Siunausta!
Ps. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt" (Joh. 3:8).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti