14.1.
SAARIJÄRVELLÄ TARVITAAN "NÄKÖNSÄ SAAMISTA!"
- Jumala ei siunaa Sanansa vastaisia asioita
Johdannoksi
Kaikkina aikoina on totta, että maailma "tuppaa" muuttamaan seurakuntaa. Kuitenkin Jumalan tarkoitus on, että seurakunta muuttaa maailma. Sanassaan Jumala sanoo - Paavalin kautta:
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room. 12:1-2).
Mukautuessaan maailman(ajan) mukaan, menettää seurakunta mahdollisuutensa vaikuttaa maailmaan - sen ihmisiin - sillätavalla kuin Jumala tahtoo ja Hänen Sanansa opettaa:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi" (Joh. 3:16-17).
Samalla kun meidän on nähtävä tämä maailmaan mukautuminen hyvin moninaisena asiana, haluan tässä kirjoituksessa tuonnempana nostaa esille vain yhden "räikeän" mukautumisen ilmentymän täällä Saarijärvellä.
Miksi on niin hiljaista "kuin huopatossutehtaassa kesälomien aikaan?"
Kysymykseen: Miksi juuri minä kirjoitan tällaisesta asiasta, vastaan: Sitä minäkin ihmettelen! Asia on kuitenkin vahvasti laskettu sydämelleni, enkä voi pakoilla vastuutani - velvollisuuttani - Jumalan palvelijana, vaikkakin pienenä ja vähäisenä. Tiedän kuitenkin, että Hän antaa rohkeutta, Pyhän Henkensä kautta, seisomaan Sanan kalliolla. En voi vaieta, koska tiedän, että se olisi Jumalan tahdon vastaista. Hän on kaikkina aikoina käyttänyt epätäydellisiä ihmisiä. Täydellisille ei Hänellä ole ollut - eikä edelleenkään ole - käyttöä.
Yhtä asiaa olen ihmetellyt: Miksi kaikki ovat hiljaa siinä asiassa, josta myöhemmin puhumme? Eivätkö ihmiset ole tienneet asian olemassaolosta? Tai, jos ovat tienneet, onko se ollut heille yhdentekevä asia? Vai, eivätkö he ole rohjenneet "laittaa itseään likoon" mahdollisten seuraamusten takia? Suuri ihmettelyn aihe minulle on ollut se, etteivät kyseisen seurakunnan Raamattuun uskovat ihmiset ole tuoneet esille Sanan mukaista kantaa? Olen ajatellut: Jospa he eivät ole tienneet! Se kyllä tuntuu hieman haetulta ajatukselta.
Meidän ei tulisi olla nytkään hiljaa ja antaa asioiden vain ihan vapaasti tapahtua ja mennä väärään suuntaan. Meidän tehtävämme on pyrkiä vaikuttamaan Sanan pohjalta Sanan mukaiseen suuntaan. Kun olet lukenut Raamattua, olet huomannut, että profeetat, apostolit ja muut Jumalan ihmiset tekivät niin - parhaana esimerkkinä Jeesus, Herramme. He toivat esille sen, mikä oli vastoin Jumalan tahtoa ja kehottivat voimakkaasti parannukseen.
Jos olette Raamattuun, Jumalan Sanaan, uskovia ihmisiä, niin tehkää asialle jotakin! Älkää olko hiljaa ja salliko Jumalan Sanan vastaisten asioiden tapahtua ja olla jatkuvasti vaikuttamassa!
Jos olette Raamattuun, Jumalan Sanaan, uskovia ihmisiä, niin tehkää asialle jotakin! Älkää olko hiljaa ja salliko Jumalan Sanan vastaisten asioiden tapahtua ja olla jatkuvasti vaikuttamassa!
Vaikka en väitäkkään, että olisi kyse salailusta, niin kuitenkin Raamattu sanoo:
"Sillä ei mikään ole salattua muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki" (Mark. 4:22).
"...Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi" (Matt. 10:26).
"Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivänvaloon" (Luuk. 8:17).
Tämä koskee meitä kaikkia.
Isosti haluan sanoa: Minulla ei ole tarkoituksena tuomita ketään! (1. Kor. 4:5,6, Matt. 7:1-5, Room. 2:1-). Arvostelen vain sitä, mikä on tapahtunut - ja tapahtumassa - Jumalan Sanalla. Näin meitä kehotetaan tekemään:
"... mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa" (1. Tess. 5:21-22):
"Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi" (fIL. 1:9-10).
"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan..." (1. Joh. 4:1).
Kaikki on koeteltava Jumalan Sanalla. Siihen meidän on pitäydyttävä.
Silloin, kun juutalaisia, Hitlerin toimesta, tapettiin miljoonittain - tosin muitakin - ihmiset olivat hiljaa. Jälkeenpäin he ajattelivat, että heidän ei olisi tullut olla hiljaa, sen asian vuoksi. Herääminen tuli liian myöhään.
Kun tuomme Sanan pohjalta asioitra esille Jumala on puolellamme. On tietenkin tärkeä asia, kuinka sen teemme. Edellä jo tuli esille, että emme saa tehdä sitä tuomiten, emmekä ylhäältäpäin "ladellen".
Jumalan Sana on muuttumaton
Oletko havainnut, kuinka maailmassa - ja Suomessammekin - luovutaan Jumalan Sanasta yhä enemmän ja enemmän - vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Se mikä ennen oli pyhää, on nyt pahaa. Se mitä aikaisemmin pidettiin pahana, on nyt suositeltavaa. Olen ajatellut, että kun on synninteossa ylitetty - kansakunnan kohdalla - tietty raja, niin Jumala sallii kaikenlaisia huonoja asioita tapahtuvaksi lisääntyvässä määrin:
"...Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen" (Room. 1:24-25, lue myös jakeet 16-23, 26-32).
Mutta, kun kaikenlainen tuollainen on tullut myös hengellisten yhteisöjen nimellä kulkeviin yhteisöihin, seurakuntiinkin! Silloin en voi uskoa, että ne, jotka sellaisen voivat niissä hyväksyä, olisivat Jeesukseen uskovia, Jumalan lapsia, joille Raamattu on Jumalan Sanaa. Silloin täytyy olla kyseessä uskonnolliset, uskonnollismieliset, ihmiset - tai muuten vain jumalattomat.
Mitä Jumala itse sanoo Sanassaan Sanastaan:
"Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä" (Jes. 66:2).
"Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa" (Jer. 23:22).
"Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa" (Matt. 24:35).
"Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaassa" (Ps. 119:89).
"Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti" (Jes. 40:8).
"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija, eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili" (Hebr. 4:12-13).
Vaikka seuraavat sanat koskevatkin erityisesti Johanneksen ilmestystä, niin ne tarkoittavat myös Jumalan Sanaa kokonaisuudessaan:
"Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu" (Joh. ilme. 22:18-19).
Nämä Sanan todistukset riittävät kertomaan meille se, että Jumalan Sana on iankaikkisesti kestävä. Meidän tulee suhtautua siihen kunnioituksella ja "aralla tunnolla", niinkuin luimme. Se merkitsee, että haluamme noudattaa ja opettaa sitä sellaisena kuin se on meille annettu: Jumalan pysyvänä Sanana. Meidän tehtävämme ei ole muuttaa sitä mitenkään. Aikain vaihtelut eivät sitä muuta. Meidän elämämme on muututtava Sanan mukaan; sen mukaiseksi. "Herran pelko on viisauden alku", luemme Raamatusta. Se tarkoittaa Jumalan kunnioittamista Jumalana. Siihen kuuluu Hänen Sanansa kunnioittaminen Hänen Sananaan.
Jatkan tätä - jHs - vielä tänään, kun tulen kotiin yhteiskristillisestä rukouspiiristä...
Nonnih! Kotona taas. Oli hyvä rukouspiirin kokoontuminen. Minuakin siellä siunattiin. Ja sehän aina tuntuu hyvältä. Siitä kostuvat siunattava, että siunaajat.
Miksiköhän kotikaupungissani, Saarijärvellä, ei olla haluttu totella Jumalaa?
Saman kysymyksen voi tietenkin esittää monen muunkin paikkakunnan kohdalle. Taitaa, että kaikkien. Ja koko Suomen kohdalla. Minä kuitenkin asun täällä ja koen vastuuta tästä paikkakunnasta, johon Jumala on minut siirtänyt asumaan - Sanan kehotuksen mukaan:
"...harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne" (Jer. 29:7).
Näinhän meidän tulee toimia.
Missä asiassa täällä ei olla toteltu Jumalaa? Varmasti meidän kaikkien elämästä löytyy asioita, joissa menettelemme vastoin Jumalan Sanaa. Kaikkien seurakuntien elämästäkin sellaisia löytyy. Tässä kirjoituksessa puutun vain yhteen asiaan, jonka Jumala on laskenut sydämelleni.
Pyydän tutustumaan asiaan tässä blogissa 27.11.2019. ja 20.12.2019. Jälkimmäisessä otsikolla: SEURAKUNTIEN VÄLINEN YHTEISTYÖ VOI RIKKOUTUA SYNNIN SUOSIMISEN TÄHDEN.
Asia koskee viimeistä seurakuntapastorin valintaa Saarijärven seurakuntaan. Khra on toiminut kyseisen valinnan valmisteluissa rekrytointiryhmän puheenjohtajana. Hakijoita virkaan oli runsaasti. Kirkkoneuvosto suositteli virkaan yksimielisesti henkilöä, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Piispa nimitti virkaan kirkkoneuvoston yksimielisesti suositteleman henkilön. Se, että valinta oli niin yksimielinen, tuntuu kyllä pahalta - jopa kyselen, kuinka se voi olla mahdollista? Eikä kukaan valitsijoista ollut lukenut Raamattua? Vai oltiinko sen suhteen välinpitämättömiä? Olivatko muut ohjeet, lait ja asetukset vaikuttaneet valintaan enemmän kuin Jumalan Sana?
Valinta ja nimitys on Jumalan Sanan mukaan ollut väärä.
Lainaan tähän yhteyteen vain yhden Raamatunpaikan (em. blogiteksteissä on niitä enemmän):
"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset (Suomen ev. lut. kirkon kirkolliskokouksen v. 1992 käyttöön ottamassa Raamatussa sana miehimykset on käännetty: "eivät miesten kanssa makaavat miehet"), eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa peria Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä: mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä" (1. Kor. 6:9-11).
Ennen uskoon tuloaan monet Korintton seurakunnan jäsenistä olivat olleet kuvatun kaltaisia. Kun heistä tuli Jeesukseen uskovia, niin he eivät enää eläneet tuollaisissa asioissa. Jos lankesivat niihin, niin tekivät parannuksen. Seurakunnan elämässä puututtiin myös tuonkaltaisiin asioihin, jos niihin langettiin.
Kun ihminen elää tuonkaltaisissa asioissa - joihin luetun mukaan kuuluu myös suhde samaa sukupuolta olevan kanssa - niin he eivät "saa periä Jumalan valtakuntaa. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa: He eivät ole matkalla taivaaseen, vaan kadotukseen.
Se, mitä seuraavaksi sanon - ja olen aikaisemminkin sanonut - ei perustu vääriin motiiveihin: ei lihallisuuteen, ei rakkaudettomuuteen, ei osoitteluun, ei maalittamiseen, vaan siihen, että haluan noudattaa totuutta rakkaudessa. Niinkuin Raamattu meitä kehoittaa.
Sanon kaiken lut. seurakunnan, kirkkoherran, asianomaisen pastorin, muiden työntekijöiden ja luottamuselimissä olevien, piispan, sekä kotikaupunkimme parhaaksi, Jumalan valtakunnan työtä ja täällä eläviä ihmisiä ajatellen:
Kehotan vakavasti teitä kaikkia asianosaisia parannukseen!
Parannuksen tekeminen tarkoittaa sitä, että asia tunnustetaan syntinä Jumalalle ja halutaan hyljätä vääryytenä Jumalaa ja Hänen Sanaansa vastaan:
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sasnomme, että emme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi ja hänen sanansa ei ole meissä" (1. Joh. 1:9-10).
Asia on paljon vakavampi kuin olette ajatelleetkaan valintaa tehdessänne ja asian kanssa eläessänne! Jumalan Sanan vastaisilla asioilla on aina seurauksensa:
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnusta ja hylkää, se saa armon" (Sananl. 28:13).
Olen käynyt s-postikeskustelua kirkkoherran, Jarmo Autosen kanssa - pitkä keskustelu - jossa olen tuonut samoja asioita esille. Samoin olen kirjoittanut s-postin kirkkoherran kautta annettavaksi jokaiselle kirkkoneuvoston varsinaiselle- ja varajäsenelle (toivon, että se sitä kautta menee heille. Muuten joudun sen saattamaan heille jotenkin muuten.
Olen huomannut, että osa keskustelustamme - ja 20.12.2019 blogiteksti - ovat menneet myös tuomiokapituliin, hiippakunnan piispalle ja lainoppineelle asessorille. Toivon, että myös kirkkoherran kanssa käymämme 18.12. keskustelut menevät sinne.
Kaiken sen takana, mitä olen kirjoittanut, seison, koska jalkojeni alla on Jumalan Sanan kallio.
Lopuksi:
Hyvät ystävät! Vetoan teihin! Herätkää todellisuuteen puheena olevissa asioissa! Ei seurakuntien tarvitse seurata perässä siinä, mitä tämä maailma tekee! Jumalan valtakunta ja seurakunta elävät Raamatun Sanan mukaan. Olisi hyvä, että muukin yhteiskunta eläisi. Mikään laki, säädös, ohje, normi, tai pykälä ei vaadi Jumalan seurakuntaa - eikä ketään - rikkomaan Jumalan Sanaa-, ts. Jumalaa vastaan. Aina silloin kun niin vaaditaan, astuu voimaan kaikkein korkeimmalta taholta - Jumalalta - annettu säädös: Jumalan Sana:
"Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29).
"Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa, mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet" (Apt. 4:20).
Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
Jätän itseni ja teidät Herran käsiin!
Rakkain terveisin sielujenne vuoksi ja Jumalan valtakunnan työn vuoksi kotikaupungissamme. Rukoilen puolestanne! Siunaavin terveisin
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Vielä tähän jatkoksi "päivittäistäkin" asiaa.
Jos "meijjän isä" - isämme - eläisi, olisi hän täyttänyt tänään 98 vuotta. Hän kuoli 13.12.2011.
Noustessani uuteen päivään ennen 7, oli lämpötila plussalla 0.5 astetta. Keittelin kahvit ja otin sen kanssa vähään aamupalaa. Kävin viemässä 8:ksi Emilian ja Danielin kouluun.
Luin Jesajan kirjaa. Rukousta.
10:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen. Sven - lapsityöntekijämme - oli minut pyytänyt johtamaan sitä, kun ei itse päässyt. Niimpä minä menin - niinkuin olisin muutenkin mennyt. 8 rukoilijaa paikalla. Se on arvokasta.
M-L:kin oli käynyt kävelylenkillä Rukoushetken aikana. Tuli loppumatkan kyydissäni kotiin.
Luin vähän kirjaa. Kirjoittelin.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta klo 14 - niitä vaarin hommia.
Kirjoittelin.
Luin hetken kirjaa.
18:ksi meni One Way-seurakunnan tiloihin Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin kokoontumiseen. Tarjoilua. rukousta, laulua, Sanan lukua ja keskustelua sen pohjalta.
Muuten: pe. 28.2.2020. klo 18 on em. piirin järjestämänä - jo perinteeksi muodostunut - SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousilta, Kansakoululla, Karhumäentie 11.
Ajellessani piirin kokoontumisesta kotiin, satoi vettä.
M-L neuloi.
Iltapalaa ja kahvia.
"Hengellinen kasvu ei tapahdu nykyaikaisen elämäntavan pikaruokatyylillä tai pikateitä nielevien urheiluautojen vauhdissa. Kaiken täytyisi nykyaikana tapahtua välittömästi. Mutta Jumalan tiellä ei ole oikopolkuja. Hengelliseen kasvuumme, niinkuin kasvamiseen yleensäkin, kuuluu kypsymisprosessi. Jumalan valtakuntaan emme synny valmiiksi aikuisina, vaan vastasyntyneinä ja kasvamme lapsina taivaallisen Isän hoivissa (Ef. 4:14-16; 1 Kor. 3:1; Heb. 5:13-14). (Claudio Freidzon, Pyhä Henki - janoan Sinua, Kustannusyhtiö Visio Oy 2001, s. 143, 144).
Siunausta!
Ps. "Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa" (Ps. 42:2-3).
Nonnih! Kotona taas. Oli hyvä rukouspiirin kokoontuminen. Minuakin siellä siunattiin. Ja sehän aina tuntuu hyvältä. Siitä kostuvat siunattava, että siunaajat.
Miksiköhän kotikaupungissani, Saarijärvellä, ei olla haluttu totella Jumalaa?
Saman kysymyksen voi tietenkin esittää monen muunkin paikkakunnan kohdalle. Taitaa, että kaikkien. Ja koko Suomen kohdalla. Minä kuitenkin asun täällä ja koen vastuuta tästä paikkakunnasta, johon Jumala on minut siirtänyt asumaan - Sanan kehotuksen mukaan:
"...harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne" (Jer. 29:7).
Näinhän meidän tulee toimia.
Missä asiassa täällä ei olla toteltu Jumalaa? Varmasti meidän kaikkien elämästä löytyy asioita, joissa menettelemme vastoin Jumalan Sanaa. Kaikkien seurakuntien elämästäkin sellaisia löytyy. Tässä kirjoituksessa puutun vain yhteen asiaan, jonka Jumala on laskenut sydämelleni.
Pyydän tutustumaan asiaan tässä blogissa 27.11.2019. ja 20.12.2019. Jälkimmäisessä otsikolla: SEURAKUNTIEN VÄLINEN YHTEISTYÖ VOI RIKKOUTUA SYNNIN SUOSIMISEN TÄHDEN.
Asia koskee viimeistä seurakuntapastorin valintaa Saarijärven seurakuntaan. Khra on toiminut kyseisen valinnan valmisteluissa rekrytointiryhmän puheenjohtajana. Hakijoita virkaan oli runsaasti. Kirkkoneuvosto suositteli virkaan yksimielisesti henkilöä, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Piispa nimitti virkaan kirkkoneuvoston yksimielisesti suositteleman henkilön. Se, että valinta oli niin yksimielinen, tuntuu kyllä pahalta - jopa kyselen, kuinka se voi olla mahdollista? Eikä kukaan valitsijoista ollut lukenut Raamattua? Vai oltiinko sen suhteen välinpitämättömiä? Olivatko muut ohjeet, lait ja asetukset vaikuttaneet valintaan enemmän kuin Jumalan Sana?
Valinta ja nimitys on Jumalan Sanan mukaan ollut väärä.
Lainaan tähän yhteyteen vain yhden Raamatunpaikan (em. blogiteksteissä on niitä enemmän):
"Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset (Suomen ev. lut. kirkon kirkolliskokouksen v. 1992 käyttöön ottamassa Raamatussa sana miehimykset on käännetty: "eivät miesten kanssa makaavat miehet"), eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa peria Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä: mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä" (1. Kor. 6:9-11).
Ennen uskoon tuloaan monet Korintton seurakunnan jäsenistä olivat olleet kuvatun kaltaisia. Kun heistä tuli Jeesukseen uskovia, niin he eivät enää eläneet tuollaisissa asioissa. Jos lankesivat niihin, niin tekivät parannuksen. Seurakunnan elämässä puututtiin myös tuonkaltaisiin asioihin, jos niihin langettiin.
Kun ihminen elää tuonkaltaisissa asioissa - joihin luetun mukaan kuuluu myös suhde samaa sukupuolta olevan kanssa - niin he eivät "saa periä Jumalan valtakuntaa. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa: He eivät ole matkalla taivaaseen, vaan kadotukseen.
Se, mitä seuraavaksi sanon - ja olen aikaisemminkin sanonut - ei perustu vääriin motiiveihin: ei lihallisuuteen, ei rakkaudettomuuteen, ei osoitteluun, ei maalittamiseen, vaan siihen, että haluan noudattaa totuutta rakkaudessa. Niinkuin Raamattu meitä kehoittaa.
Sanon kaiken lut. seurakunnan, kirkkoherran, asianomaisen pastorin, muiden työntekijöiden ja luottamuselimissä olevien, piispan, sekä kotikaupunkimme parhaaksi, Jumalan valtakunnan työtä ja täällä eläviä ihmisiä ajatellen:
Kehotan vakavasti teitä kaikkia asianosaisia parannukseen!
Parannuksen tekeminen tarkoittaa sitä, että asia tunnustetaan syntinä Jumalalle ja halutaan hyljätä vääryytenä Jumalaa ja Hänen Sanaansa vastaan:
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sasnomme, että emme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi ja hänen sanansa ei ole meissä" (1. Joh. 1:9-10).
Asia on paljon vakavampi kuin olette ajatelleetkaan valintaa tehdessänne ja asian kanssa eläessänne! Jumalan Sanan vastaisilla asioilla on aina seurauksensa:
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnusta ja hylkää, se saa armon" (Sananl. 28:13).
Olen käynyt s-postikeskustelua kirkkoherran, Jarmo Autosen kanssa - pitkä keskustelu - jossa olen tuonut samoja asioita esille. Samoin olen kirjoittanut s-postin kirkkoherran kautta annettavaksi jokaiselle kirkkoneuvoston varsinaiselle- ja varajäsenelle (toivon, että se sitä kautta menee heille. Muuten joudun sen saattamaan heille jotenkin muuten.
Olen huomannut, että osa keskustelustamme - ja 20.12.2019 blogiteksti - ovat menneet myös tuomiokapituliin, hiippakunnan piispalle ja lainoppineelle asessorille. Toivon, että myös kirkkoherran kanssa käymämme 18.12. keskustelut menevät sinne.
Kaiken sen takana, mitä olen kirjoittanut, seison, koska jalkojeni alla on Jumalan Sanan kallio.
Lopuksi:
Hyvät ystävät! Vetoan teihin! Herätkää todellisuuteen puheena olevissa asioissa! Ei seurakuntien tarvitse seurata perässä siinä, mitä tämä maailma tekee! Jumalan valtakunta ja seurakunta elävät Raamatun Sanan mukaan. Olisi hyvä, että muukin yhteiskunta eläisi. Mikään laki, säädös, ohje, normi, tai pykälä ei vaadi Jumalan seurakuntaa - eikä ketään - rikkomaan Jumalan Sanaa-, ts. Jumalaa vastaan. Aina silloin kun niin vaaditaan, astuu voimaan kaikkein korkeimmalta taholta - Jumalalta - annettu säädös: Jumalan Sana:
"Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä" (Apt. 5:29).
"Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa, mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet" (Apt. 4:20).
Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
Jätän itseni ja teidät Herran käsiin!
Rakkain terveisin sielujenne vuoksi ja Jumalan valtakunnan työn vuoksi kotikaupungissamme. Rukoilen puolestanne! Siunaavin terveisin
Jouko Kuusjärvi
Rajalantie 12. B.
43100 SAARIJÄRVI
jouko.kuusjarvi@gmail.com
Vielä tähän jatkoksi "päivittäistäkin" asiaa.
Jos "meijjän isä" - isämme - eläisi, olisi hän täyttänyt tänään 98 vuotta. Hän kuoli 13.12.2011.
Noustessani uuteen päivään ennen 7, oli lämpötila plussalla 0.5 astetta. Keittelin kahvit ja otin sen kanssa vähään aamupalaa. Kävin viemässä 8:ksi Emilian ja Danielin kouluun.
Luin Jesajan kirjaa. Rukousta.
10:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen. Sven - lapsityöntekijämme - oli minut pyytänyt johtamaan sitä, kun ei itse päässyt. Niimpä minä menin - niinkuin olisin muutenkin mennyt. 8 rukoilijaa paikalla. Se on arvokasta.
M-L:kin oli käynyt kävelylenkillä Rukoushetken aikana. Tuli loppumatkan kyydissäni kotiin.
Luin vähän kirjaa. Kirjoittelin.
Ruokaa ja kahvia.
Kävin hakemassa Emilian ja Danielin koulusta klo 14 - niitä vaarin hommia.
Kirjoittelin.
Luin hetken kirjaa.
18:ksi meni One Way-seurakunnan tiloihin Häkkilän-Peltokylän-Kohmun yhteiskristillisen rukouspiirin kokoontumiseen. Tarjoilua. rukousta, laulua, Sanan lukua ja keskustelua sen pohjalta.
Muuten: pe. 28.2.2020. klo 18 on em. piirin järjestämänä - jo perinteeksi muodostunut - SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousilta, Kansakoululla, Karhumäentie 11.
Ajellessani piirin kokoontumisesta kotiin, satoi vettä.
M-L neuloi.
Iltapalaa ja kahvia.
"Hengellinen kasvu ei tapahdu nykyaikaisen elämäntavan pikaruokatyylillä tai pikateitä nielevien urheiluautojen vauhdissa. Kaiken täytyisi nykyaikana tapahtua välittömästi. Mutta Jumalan tiellä ei ole oikopolkuja. Hengelliseen kasvuumme, niinkuin kasvamiseen yleensäkin, kuuluu kypsymisprosessi. Jumalan valtakuntaan emme synny valmiiksi aikuisina, vaan vastasyntyneinä ja kasvamme lapsina taivaallisen Isän hoivissa (Ef. 4:14-16; 1 Kor. 3:1; Heb. 5:13-14). (Claudio Freidzon, Pyhä Henki - janoan Sinua, Kustannusyhtiö Visio Oy 2001, s. 143, 144).
Siunausta!
Ps. "Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa" (Ps. 42:2-3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti