Kiehisen vuolijan Blogi

14.2.

Hyvää Ystävänpäivää! 1.3 astetta miinuksella 7 maissa. Keittelin kahvit ja otin sen kanssa vähän aamupalaa. Luin Jeremian kirjaa.

Kävin viemässä Danielin ja Emilian kouluun 8:ksi.

Rukousta. Torkkumista.

Kahvia.

Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä erilaisten esirukousaiheiden puolesta keittiön pöydän ääressä.

Laitoin takkaan tulen.

Valmistauduin puhumaan Sunnuntaina - Karstulan Vapaakirkossa.

12 kävin hakemassa Danielin koulusta.

Jatkoin puhumiseen valmistelun parissa. M-L kävi kylällä asioilla ja toi samalla Emilian koulusta kotiin.

Ruokaa ja kahvia.  

Luin kirjaa.

Seurasin ampumahiihdon MM-kisoja.

Terolle paranemista ja siunausta sinne Manseen, sairaalaan! Olemme muistaneet rukouksin.

Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel kävivät. Denis toi kaloja. Ne, jotka pyytävät, saavat. Joimme kahvit, yms.

TV7:sta tuli hyvä Isännänpöydässä-ohjelma klo 20. Siinä Martti Ojares haastatteli meille tuttua miestä Saarijärveltä. Jarmo Ruutinen oli haastateltavana. Oli koskettava ohjelma. Suosittelen etsimään arkistosta!

Tutustu eilisen päivän kohdalla olevaan rukoussopimus-ehdotukseen.

Jatkan eilen aloittamaani lainausta Raportti-lehdestä:

"Parannus

Kaikki muutos alkaa siitä, että kuulemme Herran sanat itsellemme ja näemme oman tilamme. Meidän on ymmärrettävä henkilökohtainen vastuumme Jumalan edessä. Yksi ainut mies tai nainen riittää Jumalalle. Yksi kynttilä sytyttää tuhat kynttilää.

Pelkään, että olemme tänään vain murheissamme Suomen kansan rappiotilasta, mutta emme näe syytä siihen. Ja jos emme näe syytä siihen, emme voi koskaan tehdä aitoa parannusta. On katkeraa omalle farisealaiselle ja oikeaoppiselle lihalle tunnustaa: "Minä olen menettänyt ensirakkauteni Kristusta kohtaan. Olen kuluttanut aikani joutavaan some-elämään ja viihteeseen. Olen käyttänyt aikani väärin."

Oi, miten helppoa on peittää Kristus-elämän syvyyden puuttuminen oikean opin ja oikeassa olemisen kaavun alle! Ja miten mahdotonta onkaan herätä, ellei Jumala herätä. "Herra herätti -- Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen." Niin, Herra herätti! Miten Hän saisi minut hereille tänään? Ja miten Hän saisi sinut hereille? Miten Hän saisi murrettua veltostuneen ja vääränlaisessa omahyväisyydessä marinoidun henkemme?

Tarvitsemme Jesajan kirjan 6. luvun ilmestystä itsestämme. Jesaja oli 5. luvussa juuri surkutellut jumalattoman maailman syntielämää. Hän oli käyttänyt voi-huutoja tänne ja tuonne. Hän voivotteli kaikkea. Ympärillä oli valtava määrä syntiä ja saastaa.

Mutta 6. luvussa Jesaja, päästyään Kristuksen valkeuteen, huutaa: "Voi minua!" Tarvitsemme juuri tällaista murtumista ja heräämistä. Herääminen ei ole sitä, että nähdään Baabelin syntielämä vaan oman sydämen tila. Herätyksessä Jumalan Henki ja Sana kuorivat sydämiämme koristavat uskonnollisuuden ja oikean opin kaavut. Kristuksen valon alla oman sydämen petollisuus paljastuu, ja kohtaamme uudestaan syvempänä ja tuoreempana Jumalan armon ja Jeesuksen veren ansion.Kun uskova saa tämän uuden kosketuksen henkeensä. voidaan puhua heräämisestä."

(Timo Lindroos, lainaus on osa kirjoituksesta: Miksi taivas pidättää sateensa?, Raportti, 1/2020. One Way Mission, s. 43).

Siunausta!

Ps. "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa" (Fil. 4:8).