Kiehisen vuolijan Blogi

25.2.

IHMINEN, JOKA SANOO USKOVANSA JUMALAAN, VOI TEOILLAAN KIELTÄÄ HÄNET 2.

Tämä tuleva teksti on jatkoa 20.2.2020. olleelle kirjoitukselle - samannimisen otsikon alla kuin silloinkin.

Ensimmäisessä osassa oli alaotsikoita:

Kuka on uskova?

Kuinka ihmisestä tulee uskova?

Miten usko Jeesukseen ja Jumalaan syntyy?

Ihminen tulee uskoon - usko tulee ihmiseen.

Harmillista - ja petollista - jos....

Minua ei ole astettu "mittailemaan" kenenkään uskoa. Jumala tietää meistä kaiken - ja tekee kaikkensa, saadakseen meidät oikeaan suhteeseen kanssaan. Elämämme tärkein asia on nimenomaan suhde Jumalan kanssa. Sen syntymisestä olen kirjoittanut 20.2. löytyvässä kirjoituksessa. Syntiinlankeemuksessa ihminen menetti yhteyden Jumalaan. Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta ihminen voi kokea syntien anteeksisaamisen ja pääsyn Jumalan yhteyteen - suhteeseen Hänen kanssaan.

Vaikka emme olekaan asetetut "mittailemaan" kenenkään uskoa ja suhdetta Jumalaan, on niiden, jotka uskovat Jeesukseen ja Jumalan Sanaan, tuotava selkeästi ihmisille tiedoksi se, mitä Jumala Sanassaan ilmoittaa pelastuksestamme - siitä, miksi tarvitsemme pelastumista ja miten pääsemme suhteeseen kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Itsemme - ja toistemme - elämää joudumme vertailemaan Jumalan Sanaan. Jos elämämme on ristiriidassa Sanan kanssa, silloin siihen on tullut - siinä on - vääriä asioita.

Olen tehnyt sellaisen havainnon, että kun puhutaan Jumalasta ja uskosta Häneen, kaikki on ok. Se kelpaa monille ihmisille. Mutta, kun ottaa puheeksi sen, että ihmisen täytyy uskoa Jeesukseen pelastuakseen, niin suhtautuminen muuttuu. Raamattu kuitenkin sanoo yksiselitteisen selvästi, että vain uskomalla Jeesukseen ihminen voi pelastua synneistään ja päästä iankaikkiseen elämään, taivaaseen:

"Herrat, mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?" He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi"

(Apt. 16:30-31).

Paavalin ja Silaksen vastaus vanginvartijalle oli selkeä - hän, sekä myös hänen perhekuntalaisensa pelastuvat, kun he uskovat kukin henkilökohtaisesti Jeesukseen.

Jeesus antoi, Hänen luokseen yöllä tulleelle Nikodemukselle, täysin selkeän vastauksen, pelastumistamme koskien:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen"

(Joh. 3:16:18).

Harmillista - ihmisen itsensä kannalta - on se, että hän ei usko Jeesukseen, mutta haluaa kuitenkin "olla jumalinen." Sellainen matkanteko ei johda taivaaseen, vaan ihminen ilman uskoa Jeesukseen, on pelastuksen ulkopuolella. Se on uskallettava sanoa - ja se pitää sanoa. Jos ihminen muuttaa, taikka laventaa, tietä pelastukseen, on hän mitä suurimmassa määrin rakkaudeton toisia kohtaan, opettaessaan Jumalan Sanan vastaisesti. Onhan kyseessä ihmisten iankaikkinen osa. Silloin se on harmillista ja petollista myös muiden, kuin itsensä kannalta.

Jumalisuuden ulkokuori

"...Heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman..."

(2. Tim. 3:5).

"He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet..."

(Tiit. 1:16).

Jumalisuus - uskonnollisuus - voi pukeutua monenlaiseen muotoon. Päältäpäin halutaan näyttää muulta, kuin mitä sisimmässä on. Osa sellaisista ihmisistä on joutunut tuollaiseen tilaan ja elämään väärän opetuksen vuoksi. Sokeat ovat olleet taluttamassa sokeaa - ja molemmat ovat kuopassa.

Jokaisella ihmisellä - kaikilla meillä - on, lihallisen luontomme vuoksi, kyky elää väärää elämää. Nilläkin - joihin minäkin kuulun - jotka ovat uskoneet Jeesukseen ja ottaneet Hänet elämäänsä vastaan. Siksi Jumalan Sana useassa kohdassa kehottaa meitä valvomaan elämäämme ja itseämme Jumalan kasvojen edessä, ettemme hyväksyisi elämäämme Sanan vastaisia asioita. Kaikkein oleellisin osa tuota valvomista on hoitaa rakkaussuhdettaan Jeesukseen ja taivaalliseen Isään niin, että on heitä niin lähellä, ettei halua suostua vääriin asioihin. Hengellisessä elämässämme olemme täysin riippuvaisia Pyhän Hengen johdatuksesta ja voimasta.

On tapahtunut rajua muutosta - ja muutos jatkuu

En pelkästään kauhistele "mitä ne tekevät", vaan haluan puhua niinkuin Paavali kehoitti Tiitusta:

"Puhu sinä sitä, mikä sopii terveeseen oppiin. ... Opetuksesi olkoon puhdasta ja arvokasta, puheesi tervettä ja moitteetonta..."

(Tiit. 2:1).

Paavali jopa antaa Tiitukselle seuraavanlaisen kehotuksen:

"Nuhtele heitä sen vuoksi ankarasti, että he tulisivat uskossaan terveiksi..."

(Tiit. 1:13).

Väärille asioille silmänsä ummistaminen on rakkaudettomuutta. Rakkautta on jopa ankara nuhteleminen, kun se tehdään oikealla tavalla ja pohjautuen Jumalan pyhään Sanaan. Kuitenkin nykyisin "rakkauden nimissä" ei tuollaista haluta tehdä. Annetaan vain ihmisten elää synneissään ja matkata kaikessa rauhassa mukavasti rakkaudessaan kohti iankaikkista eroa Jumalasta.

Meidän uskovien on uskallettava nousta - ja meille annetaan voimaa Pyhässä Hengessä - tuomaan julki sanomaa, joka löytyy Jumalan Sanasta. Meidän ei tule ensimmäisenä ajatella, että mitä siitä mahdollisesti seuraa. Jumala on aina kanssamme, kun me olemme Hänen kanssaan.

Jos rakkaus henkilökohtaisessa elämässämme - ja seurakuntien elämässä - on sellaista, joka hyväksyy sen, mitä Jumala ei hyväksy, se on väärää. Jumala ei koskaan halua rakkautta totuuden kustannuksella.

Jumalan laki ja terve oppi

Olen viimeaikoina kirjoittanut - joutunut kirjoittamaan - samaa sukupuolta olevien parisuhteesta. Erityisesti siksi, että tällainen asia "tuli eteemme" täällä Saarijärvellä, kun Saarijärven seurakunnan seurakuntapastoriksi valittiin henkilö, joka elää sellaisessa suhteessa. Olisinko tekemässä oikein, jos olisin hiljaa. Jumalan kasvojen edessä ollen tiedän, että olisin tekemässä väärin, jos niin tekisin. Tarkoituksenani ei ole osoitella ketään osoittelemisen halusta, vaan vaikuttaa niin voimakkaasti kuin voin tilanteen muuttumiseen: että tuonkaltainen synnin harjoittaminen ja sen hyväksyminen seurakunnassa lopetettaisiin. Eihän voi olla niin, että seurakunta hyväksyy tällaisen asian nkeskuuteensa/keskuudessaan - ei minkäänlaisella syyllä, koska Jumalan Sana sanoo sen synniksi.

Minun on sanottava rehellisesti, että olen halunnut tehdä tämän asian julkiseksi siksi, että ihmiset täälläkin heräisivät tietämään, mitä Jumala asiasta ajattelee. Myös siksi, että näkyy olevan niin, että ihmisillä ei ollut tietoa siitä, että seurakuntaan on hyväksytty elämään ja vaikuttamaan tällainen synnin harjoittamisen muoto. Myös siksi, että voisimme rukouksin ja kaikin mahdollisin tavoin vaikuttaa asiaintilan hyvään muutokseen. Se vaikuttaa haitallisesti koko ajan. Työntekijän asemassa oleva näyttää aina mallia elämällään ja elämäntavallaan. Mihin suuntaan antaa mallia elämä, jota eletään Jumalan tahdon vastaisesti?

Väliotsikkoon liittyen haluan ottaa esille seuraavan paikan Raamatusta:

"Tiedämmehän, ettei lakia ole säädetty vanhurskasta varten vaan lainrikkojille ja kurittomille, jumalattomille ja syntisille, epäpyhille ja rienaajille, isän- ja äidintappajille, murhaajille, haureellisille ja homoseksuaalisuuden harjoittajille, ihmiskauppiaille, valehtelijoille, valansa rikkojille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan. Näin opettaa autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumi, joka on minulle annettu"

(1. Tim. 1:9-11).

Emme voi, emme saa - emmekä halua - muuksi muuttaa Jumalan Sanaa, joka on elämämme - ja seurakunnan elämän - korkein auktoriteetti. Lukemamme kohta osoittaa meille, että homoseksuaalisuuden harjoittajat ovat tekemässä vastoin Jumalan tahtoa. Jumalan laki on asetettu myös homoseksuaalisuuden harjoittajille. Raamattu sanoo, että lain kautta tulee synnin tunto. Tapahtukoon tässä asiassa niin! Luimme myös, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on tervettä oppia vastaan. Paavali lisää, että näin opettaa autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumi. 

Jumala ei ole hyväksynyt, eikä hyväksy, Saarijärven seurakunnan itse valitsemaansa linjaa tässä kysymyksessä! Rukoillaan - ne, jotka tulivat mukaan yhteiseen rukoussopimukseen tilanteen vuoksi, sekä ne, jotka haluavat nyt tulla mukaan rukoilemaan seurakunnan puolesta - että Jumala osoittaisi Pyhän Henkensä kautta synnin tässä asiassa voimakkaasti synniksi. Jumala voi - tavalla taikka toisella - osoittaa pyhyytensä seurakunnan päättäjille ja asiassa osallisina oleville työntekijöille, niin että Jumalan pelko ajaa tässä asiassa noudattamaan Jumalan Sanaa.

Selitys - taikka peruste - samaa sukupuolta olevien parisuhteessa elämiselle ei voi olla se, että ihmisillä on taipumuksia ja halua sellaiseen. Mihin me joutuisimme, jos kaikissa asioissa ajteltaisiin niin. On vain otettava vastaan se, mitä Raamattu sanoo synniksi ja luovuttava siitä - sitä on parannuksenteko ja synnin hylkääminen.

Seurakunta toimii vastoin olemustaan murentamalla Raamatun arvovaltaa hyväksyessään räikeän synnin harjoittamisen elämäänsä. 

Voit tutustua asiaan tässä blogissa seuraavien päivien kohdalla:

11.2., 13.2., 16.2., 18.2., 20.2. 

Totuutta noudattaen rakkaudessa.

Siunausta!

Jouko Kuusjärvi

Rajalantie 12. B.

43100 SAARIJÄRVI

puh. 040-0206858

jouko.kuusjarvi@gmail.com

--------------------------------------

Pirteään säähän sai herätä tänään hyvissäajoin. Aamupalaa ja kahvia. Luin Jeremian kirjaa. Rukousta.

Kahvia lisää.

Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä

10:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen. 8 henkeä. Aurinko paistoi.

Paluumatkalla rukoushetkestä kävin hakemassa kevytsirkkelin - joka on lainassa Deniksen pihassa - meille. Hiihtolomalainen Daniel oli auttelemassa. Palautin kärryn ja kävin uudestaan kylällä kaupassa - kun en muistanut ostaa ohitullessani vehnäjauhoja, joita M-L pyysi tuomaan. No, parempi myöhään, jos silloinkaan.

Ruokaa ja kahvia.

Valmisteluja SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteiseen rukousiltaan.

Sahailin sirkkelillä hellapuita, joita tarvittaneen ensiviikolla.

Laitoin takkaan tulen.

Lueskelin kirjaa. M-L neuloi.

Paistoimme takassa makkaraa - sen jälkeen, kun hiilet olivat jo tummentuneet. "Bölsarit" vain valurautaiseen paistinpannuun ja pannu takkaan. Tulee parempi maku kuin sähklöhellan uunissa.

Kirjoittelin.

Siunausta!

Ps. "Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne" (1. Kor. 16:23).