14.5.
Helatorstai. Aamupalan ja kahvin jälkeen luin Sananlaskujen kirjaa - no, kahvinjuontihan jatkui tietenkin... Marja-Leena luki hartauskirjasta paikan. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Sateista.
Kävin karsimassa rankoja tuolla rankapaikassa, jossa tässä muulloinkin viime aikoina. Jos joku nyt on "kovin uskonnollisessa hengessä" ja ehkä mielessään kritisoi, että miten sitä nyt Helatorstaina, niin voin ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että en rikkonut "mitään lakia". Toisekseen, en tehnyt sitä "rienatakseni jotenkin" jotakin. Satoi, mutta en ole sokeripalaksi vieläkään muuttunut, joten ihan oli mukava olla rankoja karsimassa vaikka satelikin - ja sateessa kuului laulavan joku lintukin kovalla äänellä. Minulla oli termoksessa kahvia mukanani, joten välillä oli mukava istahtaa rankakasan päälle ja ryystää soropit.
15 jälkeen tulin kotiin rankojen tyköä. M-L oli juuri valmistanut ruuan, joten pääsin heti kohta pöytään. Söimme.
Mitähän lienee ollut klo 20 paikkeilla, kun tulin lenkiltä urheilukentältä. Alussa siellä satoi kovasti. Olin sen ajan sateensuojassa. Tein 12 km "kävelynomaisen" lenkin. 10 km 1 km jaksoissa, km-ajoin 8.06., 8.20., 7.42., 7.11., 7.31., 6.45., 6.22., 6.03., 6.20., 6.50. Väleissä oli aina 200 m "siirtymätaival" Jokaisen km:n välissä myös venyttelin vähän. N. 6 astetta lämmintä. Aurinkokin näkyi. Tuulista. Tapasin kentällä yhden miehen, jonka puolesta siellä radalla kerran rukoilin. Hän nytkin sanoi kuinka kiitollinen on siitä. Sain kertoa hänelle, että rukoilemme hänen puolestaan päivittäin. Tapasin myös aikuisurheilijan, jonka kanssa olemme olleet samoilla kilpailumatkoilla ulkomaillakin.
Palattuani kotiin oli meillä "omia" käymässä - Timo, Pia ja pikku-Milena, sekä Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. Olivat juuri kahvipöydässä, joten niinpä minäkin siihen. Pian lähtivät pois. Laitoin takkaan tulen. Kävin saunan löylyissä. Iltapalaa ja teetä.
Niin se vain katkesi Suomen tie MM-jääkiekossa.
Jatkoa eiliseen:
"Yksilön Herra
Jumala ei ole jokin etäinen, välinpitämätön voima. Hän on lähellä meistä jokaista yksilöinä. Psalmi 139:3-4, 16 ilmoittaa: "Perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi ... Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Herra seuraa elämäämme niin läheltä, että Hän vakuuttaa meille: "Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu" (Matte. 10:30). Taivaallinen Isämme tuntee meidät paremmin kuin kukaan ja rakastaa meitä eniten.
Jumala loi avaruuden tähdet, muovasi korkeat vuoret ja mahtavat valtameret ja määritteli kansojen kohtalon. Jeremia teki oikean huomion: "Mikään ei ole sinulle mahdotonta" (Jer. 32:17). Silti edes varpunen ei putoa maahan Jumalan sitä tietämättä. Hän on sekä mittaamattoman suuren että äärettömän pienen Herra.
Tarkastellaan yhteenvetona sitä, mikä on Jumalalle kuuluva osuus raha-asioissamme. Hän on kaiken omistaja, Hän hallitsee kaikkia tilanteita ja Hän on luvannut täyttää tarpeemme. Toisin sanoen; Jumala joka loi maailman ja pitää sitä koossa, on kykenevä tekemään sen, mikä Hänen vastuulleen kuuluu ja pitämään lupauksensa. Jumalan osuus on kuitenkin vain puolet yhtälöstä" (Howard Dayton).
Siunausta!
Ps. "Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!" (Ps. 150:6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti