1.5.
Se on Vappu - jota met viettelemme täällä Enontekiöllä - ajankohta, jolloin monet haluavat ottaa ilon irti elämästä(ään). Silloinhan siinä käykin niin, ettei iloa enää elämässä olekaan. Heräilimme hötkyilemäti - emmekä juuri aikaisinkaan. Mutta, kun heräsimme, niin huomasimme, että yön aikana oli satanut lunta aikalaisen kerroksen - ja satoi edelleen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luimme Sanaa - minä Psalmien kirjaa. Marja-Leena luki paikan hartauskirjasta täl päivää. Rukoilimme yhdessä.
Het puolenpäivän jälkeen lähdin lumisateeseen hiihtelemään hiljasikseen 2 h 15 min. lenkin tuolla Jyppyrän suunnalla. Eipä näkynyt muita hiihtelijöitä - ei edes jälkiä. Vain yksinäisen miehen - mutta ei yksinäisen - latu näkyi - taakseen kun katsoi - vastasataneessa lumessa. Pupu-Jussin "lämpimät" jäljet olivat ainoat, jotka polveilivat lumessa. Edes riekkoja - tai niiden jälkiä - ei näkynyt. Toissapäivänä - ollessamme kelkalla liikkeellä - näkyi riekkoja enemmänkin. Uusi lumi mukavasti natisi suksen pohjan alla. Luisto ei ollut kovin hyvä, mutta lumiei kuitenkaan tarttunut suksen pohjaan. Pitokin oli hyvä. Minulle sellaiset ei kovin liukkaat sukset ovat hyvät - net ei tuo niin kovaa kyytiä noita isoja rinteitä alaspäin. Oli tosi mukavaa hiihdellä lumisateessasekä - hyvä tunnelma ja mukava olo. Hiukan tuli ihan hikikin. Olisin voinut hiihdellä enemmänkin, mutta kokoukseen lähtö "painoi päälle".
Palattuani "mökillemme", ja suihkussa käytyäni, pääsin heti ruokapöytään. M-L oli keittänyt hyvää kaalikeittoa, jossa oli lihana grillikylkeä. Kahvit jälkiruuaksi. M-L ei lähtenyt hiihtelemään, kun on hänellä pohkeet vieläkin kipeinä - todennäköisesti pitkähkön jyrkähkön rinteen kävelemisen jälkeen - sekä ylös, että alas. Minulkii - vaikka olen vähän enemmän ollut "jalanviljassa", tulivat pohkeet kipeäksi. Aina sellainen uudenlainen liike, joka käy eritavalla ja eri lihaksiin, voi tehdä kipeitä paikkoja. Olemmehan asuneetkin kylällä - siinä koulun opettajien kahdenperheen talon yläpäässä. Siihen muutimme v. 1978 kasteella käynnin jälkeen. Silloin totesimme katekismuksen kysymyksen: Miten vesi voi vaikuttaa näin suuria asioita? todenperäisyyden. Kasteella käynnin jälkeen työt luterilaisessa seurakunnassa loppuivat heti - irtisanomiskuukauden aikana ei ollut enää mahdollisuutta tehdä sitä työtä. Siinä ei ollut mielestäni mitään outoa, koska esimies ilman muuta noudatti tunnustuskirjoja. Asunnosta piti olla pois heti kun irtisanomisaika oli loppunut. Siinäkään ei ollut mielestäni mitään omituista. Kunnassa oli kunnanhallituksen puheenjohtajana ystävällinen mies, joka halusi hommata meille asunnon. Se järjestyi viimehetkillä Palojoensuusta, koululta. Mukava siinä oli asustella. Tero - vanhin poikamme - joka on tällä hetkellä taas työmatkalla "kaukomailla", ja joka sai/järjesti vaimonsakin sinne yllätyksenä tänään hääpäivään liittyen - aloitti 2 lk:n Ensin täällä Hetan koulussa, mutta joutui muuttamaan samana syksynä sinne Palojoensuun kouluun ja täytti siellä marraskuussa 8 v. "Terrinmarri" - Terhi-Marja - täytti siellä marraskuussa 5 v. Hänestä taisi tulla - siinä pihapiirissä kun asustelimme - koulun keittäjän, Laura-tädin, hyvä ystävä. Timo - nuorin poikamme - syntyi 1979 maaliskuussa kun asuimme Palojoensuun koululla. Tavaramme olivat varastoituna lyhyen hetken juuri siinä rakennuksessa, jossa tänään istuimme musiikkitilaisuudessa. Tällaisiakin mietteitäkin tuli mieleen istuessamme siinä kokouksessa tänään. Paljonhan sitä voisi kertoilla. Tilaisuuden päälle oli kahvitarjoilu. Sai jutustella ihmisten kanssa.
Palattuamme "mökillemme" lähdin heti kohta 10 km "kävelynomaiselle" lenkille Kautokeinoon menevälle maantielle. Sateli lunta hiljakselleen - niinkuin on tehnyt koko päivän, välillä märempänä, vetenäkin, milloin kuivempana. Menopuolikkaan menin himpun alle 7.30. min/km, paluupuolikkaan himpun alle 6.30. min/km.
Takka oli lämmite.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Nyt net kuvatkin ovat siellä eilisessä ns. blogijutussa.
"Omistajuus vai huoneenhaltijuus?
Jos haluamme olla Jeesuksen todellisia seuraajia, meidän on luovutettava koko omaisuutemme omistusoikeus Herralle. "Yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaiketa, mitä hänellä on" (Luuk. 14:33). Olen nähnyt, että Herra koettelee meitä joskus pyytämällä meitä luopumaan juuri iitä, mikä on meille tärkeintä.
Raamatun tunnetuin esimerkki tästä ovat Herran sanat Aabrahamille: Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat... ja uhraa hänet siellä polttouhriksi" (1. Moos. 22:2). Kun Aabraham totteli ja osoitti olevansa valmis luopumaan kalleimmastaan, Jumala antoi sijaisuhriksi oinaan, ja Iisaksäilyi vahingoittumattomana.
Kirjailija Larry Burkett on todennut: "Kun tunnustamme Herran omistavan kaiken, jokaisesta kulutuspäätöksestämme tulee hengellinen päätös. Emme enää kysy: "Herra, mitä haluat minun tekevän minunrahoillani?, vaan kysymme: "Herra, mitä haluat minun tekevän sinun rahoillasi?" Kun näkökulmamme on tämä, kuluttamista ja säästämistä koskevat päätöksetovat yhtä hengellisiäkuin antamista koskevat päätökset" (Howard Dayton).
Siunausta!
Ps. "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin" (Matt. 6:33).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti