9.5.
Lauantai. Marja-Leenakin nukkui pidempään - minä vielä.... pidempään. Illalla jayöllä sateli vesiä niin että katto kohisi. No, sehän vain lisää ja nopeuttaa vihreän lisääntymistä luonnossa. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Sananlaskujen kirjaa - siis Raamatusta. M-L luki paikan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
M-L oli käynyt jo kylällä kauppareissulla. Muisti, että ei muistanut ostaa kaikkea mitä piti. Niinpä imuroinnin ja mattojen puistelun jälkeen kähdin kylälle niitä tarvikkeita hakemaan. M-L valmisteli tarjottavaa huomista lounasta varten helluntairukoushuoneelle. Kun palasin kaupasta, sanoi M-L, että vielä unohtui jotakin ostamatta. Eihän siinä muuta kuin ukko uudelleen kauppaan. Se kuiten oli lohdullista, että tapasin tutun veljen - Lakosen Karin samaan aikaan ostoksille menossa - hän sanoi, että on kolmannen kerran nyt kaupassa, kun unohtui... M-L:lle - meidän perheen äiskälle, äitsylle - ostin ruusun. Minun tapauksessani se tarkoittaa yhtä leikkoruusua - yleensä sellaista lähinnä lohenpunaista, jollaista tänään ei ollut, joten ostin lähinnä sitä olevan.
Lähetti toi kukkalähetyksen M-L:lle - esikoispoika, Tero, perhekuntineen, oli laittanut äitsylle rakkaat onnittelut kauniin kukkakimpun muodossa. Siellä net nyt kukat pöydällä kertovat omaa kieltään.
Lähdin 13 jälkeen karsimaan rankoja. Ei sinä aikana juurikaan satanut - mitä nyt ihan tihkua hetken. Aurinkokin paistoi. Koivuihin on tullut nopeasti kasvava lehti - hiirenkorva kuiten. Karsinnan lomassa istahdin välillä rankakasalle ja ryyppäilin termoksesta kahvit. Mikäpä oli keväisessä luonnossa ollessa - ja näinkin hyvävointisena. Tuossa himpun yli 17 laitoin vesurin koivun juurelle - saha siinä jo valmiina olikin - odottamaan seuraavaa tapaamista karsinnan merkeissä.
Palattuani kotiin laittoi M-L ruokaa - parsaa höyrystimessä kypsytettynä ja kuhaa uunissa paistettuna.
Sopivan ajan kuluttua syömisestä lähdin urheilukentälle vähän liikuskelemaan. Tein sellaisen 11.4 km "kävelynomaisen" liikuskelun. Ensin kävelin 5 km yhden km:n jaksoissa, km-ajoin 7.21., 6.38., 6.11., 6.25., 5.28. Väleissä aina 200 m "siirtymätaipaleen". Venyttelin myös jokaisen km:n jälkeen. Sitten kävelin 3 km yhtäjaksoisen matkan, km-ajoin 5.59., 6.09., 5.39., eli 3000 m ajaksi tuli 17.47. Sen jälkeen venyttelin. Lopuksi kävelin 2 km, yhden km:n jaksoissa, km-ajoin 5.30. ja 5.57. Välissä venyttelin. 21 jälkeen tulin kotiin. Lienee 6-7 astetta ollut lämmintä. M-L oli jo saunassa. Sinnehän sitä minäkin, löylyihin, suuntasin.
Iltapalaa ja teetä.
Jatkoa eiliseen:
"Havainnollistan Jumalan huolenpitoa kertomalla erään tarinan.
Kun toinen maailmansota oli päättymässä, liittoutuneiden sotilaat kokosivat yhteen nälkäisiä orpolapsia. Heidät vietiin leireille, joilla he saivat kunnolla syödäkseen. Huolimatta erinomaisesta huolenpidosta he nukkuivat huonosti. He vaikuttivat hermostuneilta ja pelokkailta. Lopulta psykologit keksivät keinon. Jokaiselle lapselle annettiin käteen pala leipää ennenkuin hänet laitettiin vuoteeseen. Jos lapsi oli nälkäinen, hän sai lisää ruokaa, mutta kun hän oli syönyt kylliksi, hänelle annettiin käteen leivänpala pideltäväksi.
Leipäpalalla oli uskomaton vaikutus. Lapset menivät levolle tietäen vaistomaisesti, että he saisivat ruokaa seuraavanakin päivänä. Tämän varmuuden seurauksena lapset nukkuivat levollisina ja tyytyväisinä.
Samalla tavoin Herra on antanut meille lupauksensa - oman "leipäpalamme". Kun tartumme Hänen lupaukseensa huolenpidosta, voimme rauhoittua ja löytää tyytyväisyyden. "Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette" (Fil. 4:19). Vaikka siis olisit taloudellisesti äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, voit löytää tyytyväisyyden, koska Herra on luvannut antaa sinulle ruoan, vaatteet ja suojan" (Howard Dayton).
Siunausta!
Ps. "Ylistäkää Herraa ... te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan tuomarit, te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea, hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan" (Ps. 148:3a, 11-13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti