11.5.
Sydämelliset syntymäpäiväonnittelut vielä täskii sinne Tunturi-Lappiin seurakunnan vanhimmistoveljelle, vaelluskaverille ja ystävälle - Salmen Paavolle! Jumala siunatkoon sinun tulevat(kin) hetkesi ja vuotesi - niin monet kuin Hän kaikkivaltiudessaan on ajatellut!
Aurinko paistoi aamulla - ja pitkin päivääkin. Ei ollut niin lämmintä kuin vielä äsken. Satoikin tänään vähän.
Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Galatalaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kirjoittelin tänään SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteinen rukousrintama, Rintamaposti nro 1. Välillä kävin hakemassa Danielin 12 maissa koulun jälkeen meille, sekä Emilian 14 maissa.
Söimme.
Lähettelin s-postina ja postiosoitteisiin "Rintamapostia" - millaisen yhteystiedon kukin rukousrintamaan mukaan lähtenyt oli antanut. Siinä vaiheessa rukousrintamassa oli 50 henkeä.
Kävin urheilukentällä 8 km "kävelynomaisella" lenkillä. Aurinko paistoi. Uudet tossut tuntuvat ihan mukiinmeneviltä - tietenkin se eniten äijästä on kiinni, kuinka ne häntä eteenpäin kiidättävät. Eipä kuitenkaan niin kiire ollut, ettenkö olisi yhden ihmisen kanssa ennättänyt jutustella - tämäkin kohtaaminen kuului siihen joukkoon, jotka "yksinkertaisuudessani" lasken johdatuksen piiriin kuuluvaksi. Ihminen "sattui" nimittäin olemaan sellainen, jonka puolesta olemme rukoilleet jo pidempään. Sain tuoda esille elämän tärkeimmästä kysymyksestä - uskosta Jeesukseen - jotakin, sekä antaa hänelle vihkosen Jumalalla on sinulle asiaa.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Rukousiltaan - viitisentoista rukoilijaa.
Palattuani rukousillasta kotiin söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Seurasin Iltalehden uutisista Suomen MM-lätkämatsin - se tapahtuu nopeasti kun se on hetki hetkeltä seurantaa kirjoitettuna tekstina. Ei tarvitse alusta alkaen tuijottaa ruutua.
Tällä hetkellä SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisessä rukousrintamassa on 59 henkilö. Ja eiköhän vielä runsaasti lisää tule.
Jatkoksi eiliseen lainaukseen:
"Voimme kiittää Jumalaa Hänen lapsistaan, jotka ovat meille veljiä ja sisaria. Jotkut ovat tottuneet ajattelemaan tällaista sukulaisuussuhdetta pelkkänä riesana. Mutta se on valtava etuoikeus, josta meidän tulisi kiittää joka päivä Jumalaa. Kun yksinäinen Paavali sai Roomassa nähdä häntä vastaan tulleita veljiä, hän "kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta" (Apt. 28:15). Aina kun Paavali vain ajatteli efesolaisia, hän kiitti heistä Jumalaa (Ef. 1:16).
Me voimme kiittää Jumalaa myös kaikesta siitä, mitä Hänen lapsensa tekevät rakkaudellisessa kuuliaisuudessa. Paavali kiitti Jumalaa korinttolaisten anteliaisuudesta (2 Kor. 9:11, 12) ja heidän kehittymisestään tiedossa ja puheessa (1. Kor. 1:4, 5), roomalaisten uskosta (Room. 1:8), kolossalaisten rakkaudesta kaikkia pyhiä kohtaan (Kol. 1:3, 4 Filemon 1: 4, 5), tessalonikalaisten työstä ja vaivannäöstä (1. Tess. 1:2, 3) ja kasvavasta keskinäisestä rakkaudesta (2. Tess. 1:3). "Kuinka voimmekaan kyllin kiittää Jumalaa teidän tähtenne kaikesta siitä ilosta, mikä meillä teistä on Jumalamme edessä" (1. Tess. 3:9). Jos meillä ei ole iloa toisistamme, niin ehkä se osittain johtuu siitä, että emme ole koskaan kiittäneet Jumalaa veljistämme ja sisaristamme ja kaikesta siitä hyvästä, jonka Jumala on meille heidän kauttaan tehnyt" ( Kristityn kasvu, Daniel Nylund, s.61 -62). Jatkunee huomenna.
Siunausta!
Ps. "Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!" (1. Kor. 15:57).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti