4.5.
Tänään oli lämpöä ja autinkoa. Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin 1. Korinttolaiskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - se on hyvin arkista ja korutonta kertomaa. Mutta, kaikella on sisältönsä - mutta ne kuuluvat arkeen(kin).
Hain Danielin koulun jälkeen meille. Hän ajeli pyörällään kotiin, josta kyytiini. Potkimme jalkapalloa etupihalla auringossa Danielin kanssa.
M-L kävi hakemassa Emilian 14 maissa koulun jälkeen. Daniel oli mukana - menivät kylälle jätskille. Minun oli ainakin jätskin takia turha lähteä mukaan, kun en sitä herkkua voi syödä - en kuulu niihin sokeritautipotilaisiin, jotka saavat syödä - saisivatko - kun vain pistelee tarpeeksi insuliinia. Menin takapihan laavulle ja tein tulet tulipaikkaan. Mustapannu roikkumaan ja kinkkusiivuja, kinkunpaloja ja makkaroita rosteriverkon päälle paistumaan. Kun jätskinnautiskelijat saapuivat, heillekin paistelin makkaroita. M-L teki lettutaikinan. Muurinpohja oli tulipaikan toisessa päässä ja rosteriverkko toisessa. Muurinpohjassa M-L paisteli lettuja, verkon päällä minä porsaanlihaa - asellaisia pyöreitä kuin kyljyksiä, mutta eivät olleet kyljyksiä. Päälle sulamaan vuohenjuustoa. Daniel kiipeili puissa ja ottipa aurinkoa leikkimökin katollakin. Deniskin ennätti makkaranpaistamaan ja lettukahvit juomaan töistä tultuaan - niinpä Terhi-Marjakin, paitsi ei halunnut kahvia.
M-L teki pihahommia - haravoi.
19:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Jesaja 62-rukousiltaan - Israel-rukousilta. 10 henkeä. Rautasaaren Vesa johteli, Turusen Mika puhui.
Paluumatkalla rukousillasta piipahdin urheilukentällä 6 km "kävelynomaisella" lenkillä. Ainoastaan yhden kilometrin - viimeisen - käyskentelin alle 7 min.
Palattuani kotiin iltapalaa ja teetä. 22 jälke3enkin oli vielä yli + 11.
"MINUA SURETTAA JA HUOLESTUTTAA SE, MILLAISISSA OLOISSA ERÄÄN TUNTEMANI PERHEEN LAPSET ELÄVÄT. pERHEESSÄ ON KOLME ALLE YHDEKSÄNVUOTIASTA LASTA.
KODIN ILMAPIIRI ON MIELESTÄNI KYLMÄ, JA LAPSET VAIKUTTAVAT TOISINAAN PELOKKAILTA. KÄSITYKSENI MUKAAN VANHEMMAT EIVÄT KUITENKAAN KURITA LAPSIAAN FYYSISESTI. SIITÄ OLEN HELPOTTUNUT.
PERHEEN LUONA KÄYDESSÄNI OLEN USEIN SEURANNUT TILANTEITA, JOISSA LAPSIA MOITITAAN LAISKOIKSI, ILKEIKSI JA RASITTAVIKSI. LAPSET KOMENNETAAN HUONEISIINSA, KUN HEIDÄN LEIKKINSÄ TAI LÄHELLÄ OLONSA SYYSTÄ TAI TOISESTA ÄRSYTTÄÄ VANHEMPIA. MYÖNTEISTÄ PALAUTETTA, HALAUKSIA TAI KAUNIITA SANOJA SISARUKSET EIVÄT OLE AINAKAAN MINUN LÄSNÄ OLLESSANI SAANEET.
OLEN JUTELLUT ASIASTA SUORAAN TUTTAVIENI KANSSA, MUTTA LAIHOIN TULOKSIN. hE SANOVAT, ETTÄ LAPSISTA PITÄÄ KASVATTAA KUNNON KANSALAISIA, EIKÄ HEISTÄ SELLAISIA TULE, ELLEIVÄT HE OPI PIENESTÄ PITÄEN TOTTELEMAAN AIKUISIA.
MUISTAN ILLAN, JOLLOIN KESKIMMÄINEN LAPSISTA KOMENNETTIIN POIS KEITTIÖSTÄ, KUN HÄN OLI KAATANUT VAHINGOSSA MAITOLASIN. TYTTÖ KOETTI SELITTÄÄ, ETTEI HÄN KAATANUT LASIA TAHALLAAN JA HÄNELLÄ OLI VIELÄ NÄLKÄ. HÄNELLE KARJAISTIIN, ETTÄ ÄLÄ VASTUSTA VANHEMPIASI JA NYT HÄIVYT SIITÄ. oLIN TOSI VIHAINEN TÄSTÄ TYTÖN VANHEMMILLE.
EIVÄTHÄN NÄIN HERKÄSSÄ IÄSSÄ OLEVAT LAPSET KESTÄ JATKUVAA MOITTIMISTA JA TORJUMISTA, VAI MITÄ? MILLAISIKSI SISARUKSET KASVAVAT TÄLLAISESSA RAKKAUDETTOMASSA ILMAPIIRISSÄ? ... (Kysy Tuijalta-palsta, Hyvä Sanoma, kristillinen aikakauslehti, nro 5/2016, s. 34).
Siinäpä meille alustus. Mitäpä met siitä tuumailemme?
Siunausta!
Ps. "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti