15.8.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut "viel täskii" mein perhekunnan marjoille - Marja-Leenalle ja Terhi-Marjalle! Tietenkin myös Lampisen Jaanalle ja Mein Marja-Leenan siskolle, Marjolle!
Se oli kostea keli johon heräsimme - onneksi vain ulkona. Emmä met pitkään nukkuneet - mutta emmä myöskään aikaisin nousseet. Tää on nyt sanottu vähän niinkuin vastasi yksi lapinmuori, kun oli puhetta yhden tunturin korkeudesta: On se vain kyllä aika korkea, vaan ei se kyllä nyt niin korkea ole.
Ei siinä.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme erilaisten esirukousaiheiden puolesta yhdessä keittiön pöydän ääressä. Pihlajanmarjat loistavat kauniina terttuina ikkunan edessä. Yksi lintu katseli ihmeissään ruokintapaikalla, että mikseihän ole laitettu mitään syötävää.
Laitoin ilmoituksen Sampoon pe. 19.8. klo 18 olevasta NUOTIOILLASTA, joka pidetään Saarijärven torilla. Tule mukaan! Tuossa blogijutun oikealla reunalla on infoa illasta.
Tänään saimme puhelun, jossa sovittiin harvemmin tapahtunut sukulaisvierailu - eli meille tulee sukulaisia huomenna kylään. Tervetuloa "viel täskii".
13 maissa kävin hakemassa koululaiset - Emilian ja Danielin - meille. Pyörillä polkaisivat kotinsa pihaan ja siitä sitten autolla meille.
Laitoin tulen takkaan. Daniel halusi sytyttää.
Söimme. Jälkiruuaksi M-L paisteli vohveleita. Kyllähän net ovat hyviä kahvin kanssa minustakin - sillä "eihän se minunkaan suu tuohesta ole" - mutta sokerimittarihan sen sitten kertoo, että on nautittu sellaisia.
Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset meiltä - ja sai vohvelikahvit.
Kun M-L lähti kylälle kauppa-asioille, lähdin minä mukaan. Kävin urheilukentällä 10.1 km lenkin. Satoi ja kasteli. Tuntui kuitenkin mukavalta, kun ei ollut kylmää. Loppupuolikkaalla kyllä tuli lämmin sisältäkin päin. Kävelin loput 5 km 7.16 min/km keskivauhtia. Alussa hitaammin, yli 2 km sitä nopeammin. Koetin kävellä teknisesti oikein hyvin.
Illan mittaan etsin netistä Rion olympialaisten miesten 20 km kävelyn, kun en ollut sitä mahdollisuudessa seuraamaan silloin kun se oli. Onhan se hurjaa vauhtia.
M-L leipoi.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L laittoi kynttilänkin ikkunalaudalle lämpöä hohtelemaan.
Oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi, että et tuonut syntyessäsi mukanasi mitään tähän maailmaan? Aiotko viedä jotakin mukanasi, kun lähdet pois tästä maailmasta? Luonnollinen vastauksemmehan näihin kysymyksiin on: En mitään. "Kun sä käyt yli virran kaikki jää". Syntymän ja kuoleman välissä on se maallinen elämä, joka on kestoltaan kohdallamme eri mittainen. Elämämme aikana voimme palvella Jumalaa sillä, mitä meillä on - ja mitä meillä on, se on Jumalan lahjaa. Voimme asioida sillä Jumalan valtakunnan hyväksi - tai emme. Se riippuu suhteestamme Jumalaan. Omalla kohdalla on todettava: se on ollut vajavaista. Jeesus sanoo Matteus 6:19-21: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi jka ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi".
Voimme kenties sanoa: Enhän minä mitään aarteita keräile, enkä ole rikas. Kuitenkin on tällainen puoli asiassa olemassa: Elänkö itselleni? Kiinnitänkö kaiken huomioni suurinpiirtein vain kaikenlaiseen oman elämäni asioiden rakentamiseen? Liikeneekö Jumalalle - ja Hänen tahtomiinsa asioihin - vain muruset? Ja nekin muusta kuin sydämen halusta. Mitä ajattelet seuraavasta: Yksi "mittari" siinä, kuinka paljon rakastan Jumalaa, on se, kuinka palvelen varoillani ja omaisuudellani Jumalaa. Kaikki riippuu siitä suhteesta, mikä minulla on taivaallisee4n isääni, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen.
Siunausta!
Ps. "Sillä Jumala on varannut meitä varten jotakin parempaa" (Hebr. 11:40).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti