25.8.
Oli niin harmaa aamu, että harhaantui nukkumaankin aika pitkään - mutta, sehän on kuin panisi rahaa pankkiin kun nuorena kunnolla nukkuu. Mihinkäpä sitä tässä niin kiire olisikaan. Kuitenkin sitä olisi sydämen halu tehdä, mikä olisi Jumalan tahto. Kolmeen asiaan haluaisi elämäänsä käyttää - ne jotenkin vain ovat "painopistealueita" - rukous, evankeliointi ja lähetys. Niissä haluaisi elää ja niitä edistää sillä tavalla kuin tässä elämäntilanteessa on mahdollisuus. Uskon vakaasti siihen, että Jumalalla on henkilökohtainen suunnitelma jokaiselle uskovalle. Näin ollen rohkaisen itseäni ja jokaista suuntaamaan elämäänsä niihin asioihin, jotka ovat "Jumalan asioita" juuri hänen elämäänsä. Se ilman muuta merkitsee myös sitä, että samaan seurakuntaan kuuluvilla uskovillakin on erilaisia näkyjä. Se ei merkitse kuitenkaan sitä, etteikö seurakunnallekin Jumala anna yhteistä näkyä työstä. Ja jos kerran Jumala on antanut yksilöuskoville näkyä Hänen työstään, niin mielestäni on suuri vahinko, ellei sitä toteuteta. Siksi, suunnataan ajatuksiamme, elämäämme, resurssejamme, myös niihin asioihin, jotka ovat Jumalan meille suunnittelemia. Saa olla erimieltä - kunhan perustelee kantansa. Se, että toteuttaa Jumalan tahtoa elämässään, ei ole mistään, eikä keneltäkään pois. Joka niin yrittää väittää, tuntee luultavasti erittäin pienen Jumalan - tai on "mitoittanut" itselleen pienen Jumalan. Syynä sellaisessa tilanteessa voi olla myöskin se, että ei ole tottunut/oppinut tuntemaan antavaa Jumalaa, koska ei itse ole alkanut/suostunut antavaan suhteeseen Jumalan kanssa. Ts. pitelee itsellään sitä, mitä on Jumalalta saanut - ja mitäpähän meillä muuta olisikaan kuin Häneltä saatua. Tästähän voisi joskus jatkaa.
Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Emilia polkaisi pyörällään koulusta meille - iloisena kuin aina. Vähän vettäkin tihkuutteli.
13 maissaq kävin hakemassa Danielin koulun jälkeen meille. Pyörällään ensin huristeli koulusta 1 km matkan heille.
Kävimme Emilian kanssa kylällä kauppa-asioilla. Kyllä se on helppoa käydä kaupassa kun on niin toimellinen apulainen mukana. Siinä asiat tapahtuu. Kävimme myös ostamassa uudet kengät Emilialle, eilen pyörällä kaatumisessa reikiintyneiden uusien kenkien tilalle. Ei siksi, etteikä niitä olisi kotoakin ostettu, mutta kun "ennätettiin ostamaan", ennenkuin kukaan muu. Sellaiset kengät ostettiin, kuin Emilia sopiviksi katsoi.
Palattuamme kylältä söimme kohta neljisin.
Terhi-Marja kävi hakemassa lapset töistä tullessaan.
Ajelimme M-L:n kanssa Timolle, Pialle, Mirolle ja Milenalle - Milka on koulussa Jyväskylässä. Timo siellä oli toipilaana leikkausoperaation jälkeen, mutta hyvin toipumassa. Milenalle oli tehty oma pieni "huone" yläkertaan menevien portaiden alle. Mukava pieni soppi. Pääsimme ruokapöytään mekin - eikä ruoka ollutkaan ihan mitätahansa: Sorsaa. Oli hyvää. Jälkiruuaksi kahvit. Mukava oli käydä "Timojen" mukavassa pirtissä, kuusikon keskellä. Eihän niitä tuollaisia taloja näe ihan jokapaikassa. Persoonallinen. Kun lähdimme kotimatkalle, lähti yläasteen ekaluokkalainen, Miro, kyydissämme skeittipaikkaan Uuraisten keskustaan. Näkyy olevan harrastus numero yksi tällä hetkellä. Hyvä juttu.
Päästyämme kotiin lähdimme lenkille. M-L meni omalle lenkilleen. Minä tein 8.3 km "kävelynomaisen" lenkin Tarvaalan suuntaan. Paluumatkalla hieman vauhdikkaammin askeltelin. Mukava ilma.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
Terolta olemme saaneet kuvia ja viestejä Saksasta työmatkalta. Täskii terveisiä ja siunauksen toivotuksia sinne!
Joku sen on sanonut ääneenkin - nimittäin sen, että toisten uskovien harhaoppien etsimisestä on tullut yksi iso harhaoppi. On se ihan "mahotonta" kuinka ihan uskoviksi tunnustautuvat tuolla netissäkin lyövät toisia uskovia "kuin vierasta sikaa". Varsinkin niitä, joita Jumala käyttää. Käännetään kaikki kivet, että voitaisiin lyödä mahdollisimman vahva harhaoppisen leima julistajan otsaan. Tutkitaan tarkkaan esim. millaisen raamattukoulun se on käynyt. Kuitenkin näin maallikon mielestä julistus on ravitsevaa ja uudistavaa - ja ennenkaikkea ihmisiä tulee uskoon, ts. pelastuu. Haluan olla mukana rukoilemassa ihmisten puolesta, joita Jumala käyttää. Se, että ihminen esim. lankeaa, ei ole merkki siitä, että hän ei olisi ollut Jumalan käytössä - ts. ei hän aina ole ollut lankeemuskessa. Monet asiat voivat johtaa meidät lankeamaan. Kuitenkin ihmisinä niin helposti sanomme: Kyllähän minä sitä jo ajattelin, tai sanoin. Muistetaan rukouksin esim. Patrick Tiaista, jota Jumala käyttää. Ollaan rakentamassa rukoustemme kautta suojamuuria hänen ympärilleen - ja työnsä ympärille.
Olen mielelläni seurannut rovasti Heikki Hilvon "uutta elämää". Tämä luterilainen pappi - lähetystyöntekijä ja nyt eläkeläinen - on kokenut jotakin radikaalisti uutta. Sen kuulee, näkee ja kokee. Muistetaan Heikkiäkin rukouksin. Kerran olen henkilökohtaisesti tavannut Heikki Hilvon. Se tapahtui 1980-luvun puolenvälin jälkeen, Pelkosenniemen Saunavaarassa, Vaaralan Sulon ja Kertun talossa. Olin silloin evankelioimismatkalla tuolla suunnalla. Taisi olla Heikki perheineen silloin - jos oikein muistan - lomalla Taiwanilta Saunavaarassa, jossa heillä käsittääkseni oli talo. Hän tuli luokseni tapaamaan minua huoneeseeni, jossa majailin. Juttelimme silloin mm. Pyhän Hengen kasteesta ja kielillä puhumisesta. Sen kertaisen kokemukseni mukaan - minun mielestäni - Heikki ei ole enää sama Heikki. Uskon, että Suomessa tarvitaan enemmän tällaisia muuttuneita rovasteja. Samaan hengenvetoon sanon: minunkin suuri kaipaukseni on muuttua - ja muuttuavoimakkaasti. Muuttua oikein Hengessä palavaksi, että voisin elää Jumalan kunniaksi ja olla voittamassa ihmisiä saatanan vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan ja kuolemasta elämään.
Joskopa tällaisistakin aiheista sitten joskus lisää.
Siunausta!
Ps. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 31,32).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti