Kiehisen vuolijan Blogi

29.8.

Marja-Leena meni aamusta laittamaan Emiliaa ja Danielia kouluun heidän uudesta kodistaan, vanhemmat kun ovat menneet jo töihin. Heille tuli lisää koulumatkaa jonkin verran. Aamupalaa ja kahvia. luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Linnut lentelivät ikkunan takana siihen malliin - ja istuskelivat tyhjien syöttöautomaattien päällä - että viestittivät: syömistä pitäisi laittaa. Niinpä sitä sitten laitoin. M-L kävi lenkillä.

13 maissa ajeli M-L pyörällään "Terhien" uudelle asunnolle odottelemaan jääkaapin tuojia.. Sen tuojat ajoivat ensin tänne meille, syystä siitä, että alunperin oli sovittu se tuotavaksi tänne - olikohan syystä siitä, että jos eivät ennätä muuttaa vielä uuteen taloon. Kuitenkin loppujen lopuksi se piti viedä suoraan sinne uuteen paikkaan. Minä lähdin oppaaksi ja sinnehän se sitten meni oikeaan paikkaan - jääkaappi. Samalla reissuilla hain Emilian ja Danielin koulusta meille.

Kahvit juotuani lähdin Kannonkoskelle. Jakelin 250 kutsua nuotioillasta keskustan alueelle. Samalla myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia - niitä varmaan yli 300 kpl. Ainakin torin ilmoitustaululta oli revitty julisteet pois - samoin Kannonjärveltä. Ne vein viime viikolla. Myrsky ei ollut niitä repinyt. Muistetaan rukouksin Kannonkosken ihmisiä ja torstaina olevaa nuotioiltaa! Blogin oikeassa laidassa on infoa nuotioillasta. Tervetuloa mukaan! Jotenkin tuntui siellä Kannonkoskella ollessani, että sielunvihollinen ei tykkää, että menemme sinne. Ollessani siellä sain myös tekstiviestin, jossa arvostamani työtoveri evankeliumin työssä ilmoitti minulle ettei halua olla enää yhteistyössä. Syynä se, että seurakuntamme ei hänen mielestään ole oikealla linjalla, tehdessään yhteistyötä esim. Patrick Tiaisen kanssa - joka opettaa hänen mielestään "uus-apostolista oppia", eikä saarnaa samaa kristusta, johon hän uskoo. Kunnioitan veljeni päätöstä, koska eihän kenenkään ole hyvä tehdä vastoin omaa sisintään. Tekstiviesti oli asiallinen ja siinä asia oli ilmaistu niinkuin veli puhuu veljelle. Se vain tuli siihen saumaan, jossa muutenkin koin, että sielujemme vihollinen - ja Jumalan vihollinen nro yksi - ei tykkää meniostamme Kannonkoskelle. Sisimpään tuli kyllä surullinen olo - ja on sitä nytkin kun tätä kirjoitan. Kirjoitan tästä tähän siksi, että olen tapanani pitänyt kirjoittaa itseäni koskettavia asioita - onhan tämä sen tyylinen blogi. Käymämme keskustelu oli asiallinen ja olemme edelleenkin toisiamme siunaavia veljiä, jotka rukoilevat toistensa puolesta.

Palattuani kotiin söin.

Annettuani "ruuan jonkin aikaa laskeutua", lähdin Mannilan pururadalle, jossa hiljakseen hissuttelin 5.5 km. Sieltä ajoin urheilukentälle, jossa kävelin 2 km.

Illan mittaan seurasimme netin kautta TVPlussalta yhden tilaisuuden Arctic North -konferenssista Laksjohkasta. Samalla tuli juoduksi kahvia, teetä ja otetuksi iltapalaa.

"Luonnostamme me kaikki rakastamme omaa tahtoamme. Mutta jos tahdomme olla tosi opetuslapsia, täytyy meidän aina alistua siihen, että oma tahtomme raukeaa tyhjiin. -
Kristillinen elämä on täynnä kuuliaisuuden tekoja. Tottelevainen lapsi kysyy aina taivaallisen isän tahtoa, pyrkii hänen armonsa voimalla saattamaan elämänsä sopusointuun tämän tahdon ojennusnuoran kanssa ja koettaa tunti tunnilta saada tietää, ovatko hänen tiensä Jumalalle mieluisat" (Mrs Pennefather).

Siunausta!

Ps. "Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa; sillä vielä minä saan kiittää häntä minun kasvojeni apua, minun Jumalaani".(Ps. 42:12).