11.2.
Pakkasta -13 ja jotain noustessani lauantaihin klo 6. Syöskentelin aamupalaa, juoskentelin kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. Laitoin vähän evästä kisareppuun - kahvia termokseen ja sen sellaista. Muut kamat olinkin jo illalla reppuun sullonut.
7 aikaan lähdin meiltä yhden urheilijan kanssa eteenpäin meijjän autolla. Ajelimme Helsinkiin. Tiet hyvässä kunnossa. Taukotuvassa kävimme hörppimässä kahvit. 11.30 maissa taisimme olla perillä yleisurheilun halli-SM-kilpailuissa Myllypurossa. Lajini, 3000 m kävely alkoi klo 14.20. Sijoitus 1. Aikatavoitteeni täyttyi - josta tulee n. 6.38 min/km. Tosin tämä halli oli aikaisemminkin - muutama vuosi sitten - kohdallani sellainen, että silloiseen tasooni nähden aika oli n. 1 min. huonompi. Saattaa johtua siitä, että kallistukset molemmissa kaarteissa ovat pysyvät - ts. niitä ei voi laskea alas. Tuokin aika tänään riitti oikein hyvin. Palkintopallikuvan olisin laittanut tähän blogiin, mutta kun emme osanneet sitä laittaa - meistä kolmesta mitalimiehestä. No, tiedä voiko tässä nyt enää oikein miehistä puhua. Sukupuoli ainaskin on mies. Minä olen nyt viimeistä vuotta 65 sarjassa - eli olin vanhin siinä nyt. Ensi vuonna "jos ura" vielä jatkuu, olen sitten 70 v -sarjassa. Voisi olettaa, että vauhtikin voi vielä vähän parantua, sillä joulukuussa olin kuumeessa, venäjän matka oli tämän vuoden puolella ja kun sieltä tulin olin taas kuumeessa viikon ja flunssassa ihan tänne asti. Lenkeillä en ole hikoillut, vaan käyskennellyt "tavallisen ihmisen" lenkkejä. Joten jos ennen PM-halleja - jotka ovat Ruotsissa ensi kuussa - voi tehdä oikeanlaisia harjoitteita, niin voisi ehkä vauhtikin lisääntyä. Näkyypähän. Se siitä ja sen kestävyydestä.
Jotain iloista asiaakin kisakentältä on kerrottavana. Sain olla myös evankeliumin asialla. Rukoilin lähtieessä johdatusta siihen asiaan - kilpailumenestyksen puolesta en osaa rukoilla. Se tuntuu minusta jotenkin vieraalta asialta. Mukaan otin myös Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Koin johdatuksia. Verryttelytilassa sain puhua hengellisistä asioista yhden kilpailijan kanssa, jolle olin aloittanut jo joskus aiemmin - silloin, kun eka kerran tapasimme ja kilvoittelimme. Nyt saimme puhua enemmän. Hieno asia oli mielestäni myös, että minulla oli siinä käsillä se kirjoittamani vihkonen, jonka sain hänelle antaa. Tämä kaveri on ollut mielessäni. Näin Jumala johdatti. Pukuhuoneessa sitten taas miehiä oli enemmän kerralla kuulolla ja heille sain antaa vihkosia - ja kommentteja tulee. Kaikki eivät halua ottaa. Sellainen aika kovakin kenttä on mielestäni ns. veteraaniurheilumaailma. Vielä palkintojenjakoa odotellessamme sain jutella muutaman kanssa ja antaa "sen vihreän vihkosen". Sitä vain pitää heittäytyä tilanteeseen - koska usko Jeesukseen on elämän tärkein asia. Yhden kävelijän kanssa juttelin viime kesänä yksissä kilpailuissa. Hän kertoi silloin vaimonsa olevan sairaana. Sanoin, että rukoilemme vaimoni kanssa hänen puolestaan. Olemme pitäneet sen lupauksen miltei päivittäin. Nyt juttelin saman miehen kanssa ja kysyin mitä vaimolle kuuluu. Hän vastasi hiljaisella äänellä, että hän lähti marraskuussa pois - kuoli. Tällaisia ja muunlaisia kohtaamisia siellä on - ja radalla sitten mennään sen kun päästään.
Palkintojenjaon jälkeen lähdimme ajelemaan kotipalkisille. Kävimme syömässä matkalla. 19.30 tienovilla olimme meillä. Olipa kerran ja sen pituinen se.
Marja-Leena oli lämmitellyt pirtin lämpöiseksi. Denis oli tuonut kaloja. Kiitos! Kävin saunassa - sehän on tullut vähän niinkuin tavaksi kilpailujen jälkeen. M-L katsoi elokuvaa: Rakkauden tähden. Koskettava elokuva. Olen sen katsonut, niin en katsonut uudestaan. Minä olen vähän sellainen, että en oikein toiseen kertaan jaksa katsella - enkä myöskään lukea kirjaa, tai kuunnella saarnaäänitettä moneen kertaan.
22.30 maissa -4.5.
Illan mittaan tuli ajateltua myöskin huomista saarnaa - vaikka sen kanssa jo on ollut aikaisemminkin pääosin enemmän tekemisissä. Jos kiinnostaa, niin su. 12.2. klo 11 Saarijärven helluntaiseurakunnan rukoushuoneella olen sitä puhumassa.
Näkyi olevan Uskotv:ssa, Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalla kuunneltavissa myös jo keskiviikkona, 8.2. klo 19 Seurakunnallisessa raamattukoulussa pitämäni opetus. Aiheena: Ristin työ ja sen merkitys.
"Nyt ymmärrän, että monet vankila-ajan unelmani olivat vain kuvittelua. En tiennyt tosiasioita. En tiennyt silloin, että käytännön työssä maailmanlaajuisella seurakunnalla oli tuskin minkäänlaista lähetystyötä. Jos kaikkien evankelisten lähetystyöntekijöiden olisi pitänyt jättää paikkansa ja mennä työhön yksinomaan Kiinaan, siellä olisi ollut vain yksi työntekijä sataatuhatta ihmistä kohden. En tiennyt tätä silloin. Kuinka olisin voinut arvata, että 94 % maailman kaikista saarnaajista puhuu 9 %:lle maailman ihmisistä, joilla on etuoikeutetusti englanti kotikielenään. Ainoastaan 6 % saarnaajista todistaa 91 %:lle ihmiskunnasta, jotka puhuvat muuta kieltä kuin englantia" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 36).
Siunausta!
Ps. "Ja opetuslapset tulivat täytetyiksi ilolla ja Pyhällä Hengellä" (Apost. teot 13:52).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti