Kiehisen vuolijan Blogi

23.2.

Taas on uusi päivä koittanut

Herra kiitos sinä muistit mut.

Olet kanssain yhä tänäänkin

vaikka kuinka kauas kulkisin.

Kerto:

Tämä pieni ihminen kiittää

tähän aamuun nousta sain.

Vielä tänään armoa riittää

siksi veisaan kiitostain.

Linnut laulaa: "Uusi armo on."

yökin väistyi synkkä lohduton.

Nyt taas jaksan jatkaa elämää

vaikka pitkä päivä onkin tää.

Päivä paistaa, kiitollinen oon.

Tämä laulu aina kaikukoon.

Sua kiittää uusi ihminen

tämän pienen laulun laulaen

(Sanat Jaakko Löytty)

Nii, in. Tuli tuo Löytyn Jaskan laulu mieleen - vaikka yö ei ollutkaan lohduton, eikä tää päivä pitkä.

Saimme noustaa uuteen päivään - torstaihin. 5.5 miinuksella noustessa 7 jälkeen. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Aamupalaa ja kahvia, yms. Oli satanut lunta jonkinmoisen kerroksen.

Kävin Saarijärven poliisiasemalla, jonne minulla oli aika 8.30:ksi - tein anomuksen uudesta passista.

Palailtuani kotiin laitoin tulen takkaan. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

Työntelin lumia pihasta ja pihatieltä kaikessa rauhassa - siinäkin sai olla liikkeessä. Piha liukas. Heittelin rakeita, jotka estävät liukastumista.

Sittenpä jo pitikin syödä se ns. lounas ja kahviakin juoda.

13 hain Emilian ja Danielin meille koulusta.

Katselin netin kautta hiihdon MM-kisoja Lahdesta. Daniel ja Emiliakin, kunnes äiti tuli töistä tullessaan heidat hakemaan kotiin. M-L leipoi sämpylöitä ja pullaa - ja paistoipa lihaakin. Kävi kylälläkin kylässä. 

Poljeskelin kuntopyörää 4 x 15 min. - jäykimmällä - n. 5 min palauttelutauoilla. Samalla kuuntelimme Deistä Sateet -lähetystä Seinäjoen helluntaiseurakunnasta.

Iltapalaa ja teetä.

Blogikirjoituksen oikealla puolella seuraavan kyläillan tietoja. Se on - jHs - Pylkönmäellä, Yrittävän talolla, pe. 3.3. klo 18.30. Tulehan mukkaan!

Seuraavassa osa sisar Nijole Sadumaiten puheesta oikeuden edessä, kun häntä kuulusteltiin kristillisestä toiminnasta:

"...Tämä on elämäni onnellisin päivä. Minua koetellaan totuuden ja ihmisiä kohtaan tuntemani rakkauden tähden. Mikä voisi olla tärkeämpää? Minulla on kadehdittava osa, kunniakas kohtalo. Tuomioni on minun voittoni. Kadun ainoastaan sitä, että olen tehnyt niin vähän ihmisten hyväksi. Seisoessani tänään iankaikkisen totuuden, Jeesuksen kristuksen puolella, muistan Hänen vuorisaarnansa neljättä kohtaa: "Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan" (Matt. 5:6).

Kuinka en voisi iloita, kun kaikkivaltias Jumala on luvannut, että valo voittaa pimeyden ja totuus voittaa vääryyden ja valheet? Antakoon Jumala meille sen varmuuden, että Hänen viimeinen tuomionsa tulee olemaan meille kaikille suosiollinen. Pyydän tätä rukouksissani teidän puolestanne elämäni jokaisena päivänä. Rakastakaamme toisiamme, niin olemme onnellisia. Vain se, joka ei rakasta, on onneton. Meidän täytyy tuomita paha, mutta rakastaa ihmistä, jopa harhassa olevaa. Tätä voit oppia vain Jeesuksen kristuksen koulussa, joka on ainoa tie ja ainoa elämä. Hyvä Jeesus, tulkoon valtakuntasi sieluihimme."

"Sisar Sadunaite tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan, ja näin hänet asetettiin yhdeksi esimerkiksi Jumalan seurakunnalle" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 192).

Siunausta!

Ps. "Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima" (1. Kor. 1:18).