13.2.
Noustessani oli jo liki 2 astetta lämmintä. Marja-Leena kävi viemässä Emilian ja Danielin kouluun.
Lääkäri soitteli aamusta verikokeiden tuloksista. Verensokerilukemat aikalailla kohonneet - sekä pitkäsokeri, että sen aamuinen otos. Kiinnitti myös huomiota siihen, että hemoglobini oli laskenut liki 130:een, kun se edellisellä kerralla oli ollu yli 150. Laittoi lähetteen laboratorioon ja kehotti lähiaikoina käymään siellä.
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Rukouksen jälkeen ajelimme M-L:n kanssa jakelemaan kutsuja ja Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia Pajupuron suunnalle. Aurinkokin alkoi paistelemaan siniseltä taivaalta - oli kuin keväällä.
13 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille. Daniel sytytteli takkaan tulen. Söimme neljisin - hyviä M-Ln tekemiä lihapullia ja kukkakaalimuussia, ynnä salaattia.
Terhi-marja haki lapset töistä tullessaan.
Lähdimme M-L:n kanssa hiihtämään. Ensin ajelimme suksinemme Summassaaren rantaan ja siitä suksille. Summassaaren jäällä hiihtelimme 1h 40 min. Haikankärestä alkaen on halki järven sellainen ahtojäiden muuri syntynyt kun jäät ovat nousseet ylös voimalla. Erikoinen näky, josta Sampokin kirjoitti. Menomatkalla myötäistä, paluumatkalla pirteä vastatuuli. Eihän se kylmää. Lämpöasteita n. 4 kun saavuimme kotiin.
Kävimme kylällä heti tultuamme - M-L kävi kaupassa. Taivaalla upeat värit - punaiset.
Torkuskelua sohvalla.
Kirjallisia hommia.
Iltapalaa.
Tänään tuli rohkaiseva puhelu yhdeltä meidän ystävältä. Hän kertoi, että ollessani puhumassa puolisen vuotta sitten heidän seurakunnassaan olin rukoillut yhden tutun seurakuntalaisen puolesta. Kertoi tämän - jonka puolesta oli rukoiltu - todistaneen kokouksessa, että hän oli parantunut vaivasta, joka hänellä oli. Kiitos Jumalalle. Kiitos myös rohkaisusoitosta! Herrahan se parantaa.
"Kristittyjen vankien perheillä on vaikeuksia saada ruokaa. Mutta entäpä vangit itse? Kolyman leirillä vangit olivat niin nälkiintyneitä, että he söivät hevosenraadon, joka oli maannut kuolleena yli viikon. Se haisi ja oli matojen peitossa. Autinon kultakentillä vangit söivät rasvan, joka oli tarkoitettu käsirattaiden voiteluun. (Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo). Minä söin vielä huonommin, kun olin Romanian kommunistivankiloissa (Richard Wurmbrand, Missä kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 11).
Siunausta!
Ps. "Ja yhä enemmän karttui niitä. jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot" (Apost. teot 5:14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti