12.2.
-3.8 noustessamme sunnuntaihin. Harmaa sää. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Matteuksen evankeliumia.
10:ksi ajelimme Marja-Leenan kanssa helluntairukoushuoneen alakertaan Rukoushetkeen - 10 henkeä.
11 alkoi yläkerrassa kokous, jonka johteli Vesa Rautasaari. Hän myös piti aloituspuheen ja antoi infoa vankilalähetystyöstä. Kalle Kohonen johteli kitaransa kanssa ylistyslauluihin. Raimo Salo antoi lähetysinfoa. Pidin kokouksen saarnan. Se on jo kuunneltavissa Uskotv:sta Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalta. Tilaisuuden päätyttyä oli kahvitarjoilu alakerrassa.
Kokouksen jälkeen tulimme kaupan kautta kotiin. Juotuani mukilisen kahvia ja syötyäni mantelileivän lähdin Kusiaismäkeen hiihtelemään. N. -2. Tuomo oli samaan aikaan tullut sinne myös - kokouksen jälkeen puhuimme hiihtämään menosta. Hiihtelin hissukseen 11 x 1.4 km latua, eli 15.4 km yhteensä. Sellaista leppoisaa palautettelua eilisestä kilpailusta. Kilpailun jälkeisenä päivänä pitäisi tehdä tarpeeksi rauhallisella vauhdilla palauttelu. Varsinkin iän karttuessa se on tärkeääkin ottaa huomioon tuo palautuminen.
Palattuani hiihtämästä, söimme. M-L oli paistanut Deniksen eilen tuomaa kuhaa. Sen kanssa parsaa ja sienikastiketta. Oli hyvää.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat meille - niinkuin Denis leikillään sanoi "kultamitalikahville". Lapset tulivat potkureilla, "vanhukset" kävellen. Joimme kahvit. Danielin kanssa haimme puita liiteristä ja Daniel sytytti tulet takkaan.
19:ksi menin saunaan "Terheille" kun Denis kutsui. Hänen ja Danielin kanssa löylyttelimme.
Teetäkin kupposen kumosin siellä ennen lähtöäni.
Kotiin päästyäni loikoilin sohvalla - taisin olla ihan unessakin. Hiihtely ja saunominen taisivat sen vaikuttaa - kenties sokerin nousukin.
"Ne, jotkaovat kärsineet suuresti, ovat enkelien ja todistajien pilven ympäröiminä. He saarnaavat silloin, kun muut eivät pysty. Selvästikin ihminen, joka on ilolla kantanut raskaan ristin, puhuu erilaisella äänellä kuin se, joka on saanut tietonsa vain kirjoista. Romanialaisesta ortodoksipapista Calciusta kerrotaan, että hänellä oli tuskia, että hän on menettänyt puolet painostaan ja on melkein kuuro ja sokea. Hän on ollut vankilassa jo kuusitoista vuotta. Nämä asiat voi aistia niistä saarnoista, jotka johtivat hänen uuteen pidättämiseensä. Huolimatta kaikesta kärsimästään hän kirjoittaa: "Ilman tietoa ylösnousemuksesta ihminen olisi onnettomin olento maan päällä. Kasvit ja eläimet eivät tiedä kuolevansa, kun taas meitä tuo ajatus vainoaa. Minä kuolen ehkä jo tänään, vaikka olenkin nuori.
"Ateisteillä ei ole minkäänlaista uskoa ylösnousemukseen. Mutta mitä järkeä on syntymän ja kuoleman välisessä lyhyessä ajassa ilman uskoa? Jopa ateistit pelkäävt häviävänsä kuolemassa. Heidän johtajilleen on pystytetty mausoleumeja, noita traagisia iäisyydenkaipuun korvikkeita. Jeesuksen tähden uskallamme kuolla onnellisina ilman pelkoa, koska Hän vakuuttaa, ettei kuolema ole loppu vaan ikuisen elämän alku."
Calciu ei pelkää kuolemaa. Hän näkee enkelin keskellä pyörremyrskyä" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 14).
Siunausta!
Ps. "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus" (Joh. 13: 34-25).
Laitan nyt tähän muistoksi kilpailuista sen kuvan, jota eilen meinasin, mutta silloin ei onnistunut.
 |
| Palkintojenjako eilen olleesta halli-SM-kilpailujen 3000 m kävelystä. Kiehisen vuolijalle mestaruus. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti