21.2.
Salailu, salamyhkäisyys, toisenlaisiin tavoitteisiin pyrkiminen, kuin luullaan, on ihmisyhteisöissä - pienemmissä ja isommissa - pitkällä tähtäimellä tie, joka ei johda siunaukseen. On ihmisiä, jotka aistivat, että kaikki ei ole niinkuin pitäisi, vaikka kaikki näyttäisikin hyvältä. Se voi olla sellaistakin joskus ihmisten maailmassa. Lopultahan väärät vaikuttimet aina paljastuvat. Kirjoitin tässä vain itselleni muistilapun, jota ei kenenkään kannata sen suuremmin alkaa arvailemaan. Vaikeaselkoisia joskus - varmaan useinkin nuo vuolijan jutut. Aika se kaiken koettelee - ja ken kulkee hän näkee.
Heräilimme tähänkin päivään. Oli pakkasaamu - 6.8. Marja-Leena käväisi viemässä lapset - Emilian ja danielin - kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Rukoushetken jälkeen ajelimme kylälle - M-L syöttelemään vapaaehtoisena vanhuksia, minä helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 3 henkeä. Aurinko paistoi.
Kävimme samalla reissulla - em. toimintojen jälkeen - syömässä Pikku Emännässä, kaupungintalon alakerrassa.
Palattuamme kotiin, otimme sukset allemme ja lähdimme kahdestaan hiihtelemään 2 h 30 min. Summajärven auringon "kiillättäessä" ja hohdattaessa vähän rapeaksi tullutta valkoista lunta. Tuollaiset 5 astetta kylmällä lähtiessämme. Jäällä on nyt hyvä hiihdellä, kävellä, tai juosta. Lunta ei ole paljon vaan sopivan mukavasti. Paluumatkalla tuuli oli vastainen ja aikakin viileä.
Sytyttelin takkaan tulen palattuamme. M-L kiehautti kahvit. Kyllähän net hiihtelyn jälkeen maistuivatkin.
18:ksi ajelimme M-L:n kanssa kylälle, Kunnantuvalle. Siellä oli Ilosanoman ilta, jonka järjestäjäksi oli ilmoitettu Häkkilän-Peltokylän-Kohmun rukouspiiri. Teemu Lehtomäki johteli. Ritva ja tarmo Matilainen todistivat. Teemu lehtomäen ja Miika Gröngvistin kitarasäestyksellä lauloi ryhmä, jossa oliva heidän lisäkdeen Tuula ja Matti Lehtomäki. Teppo Lehtomäki - Lahden Babtisti-lähetysseurakunnan pastori - piti saarnan ja johteli tilaisuuden loppuun. Oli ilo kuunnella Tepon julistamaa verenevankeliumia. Sen kaltaista sanomaa Suomessa(kin) tarvitaan. Tilaisuus oli herätyskokous, jossa oli mukana n. 33 uskovaa ainakin neljästä eri seurakunnasta - taisi olla uskovia, jotka eivät kuulu mihinkään seurakuntaan - luulisin. Lahtelan Irma ja veikko tarjosivat lopuksi maistuvat kahvit. Hyvä tilaisuus. Aina sitä vanhakin iloitsee silloin kun näkee alttiutta evankeliumin eteenpäin viemiseen.
Tilaisuuden jälkeen tulimme kaupan kautta kotiin. Pakkanen noussut jo yli 10:een.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä. Pakkanen taisi olla jo 13:sta.
"Eräs matkaaja vaelsi takki päällään tietä pitkin. Aurinko ja tuuli löivät vetoa siitä, kumpi saisi miehen riisumaan takkinsa. Ensin yritti tuuli. Se puhalsi niin kovaa kuin pystyi. Se oli jäätävä tuuli, ja mitä kovemmin se puhalsi, sitä tiiviimmin kulkija kietoi takin ympärilleen. Sitten alkoi aurinko paistaa, ensin lempeästi, sitten yhä lämpimämmin. Matkaaja otto takin päältään, laskosti sen ja pani käsivarrelleen. Lämmin rakkaus onnistuu siinä, missä antikommunistiset hyökkäykset eivät onnistu.
Ensimmäinen suuri aseemme on osoittamamme rakkaus, ei ainoastaan kommunistien uhreja kohtaan, vaan myös heidän kommunistisia sortajiaan kohtaan. Toinen suuri aseemme on itsensä uhraaminen" (Richard Wurmbrand, Missä kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 158-159).
Siunausta!
Ps. "Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle" (Joh. 14:21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti