20.2.
3.5 kylmän puolella noustessamme uuteen päivään - maanantaihin. Kun illalla satoi ja sitten meni pakkaselle, tiesi se jäätyneitä ja liukkaita paikkoja.
Marja-Leena vei tänäkin aamuna Emilian ja Danielin kouluun. Arkisestihan se tämäkin päivä alkoi aamupalalla ja kahvilla/hopeateellä. Lintuja oli mukava seurata keittiön ikkunasta heidän ruokintapaikallaan. Viitatiainen on kaunis lintu - pyörii kuin väkkärä puolelta toiselle ja räpäyttelee siipiään. Luin Matteuksen evankeliumia. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä - ja aiheitahan riittää.
Rukoushetken jälkeen kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km. Tyyntä. Palatessani 0.3 miinuksella. Kerrottakoon sekin, että mentyäni hiihtoalueelle huomasin, että toinen side ei toiminut. Ajelin kotiin. Alkoi toimimaan. Ajelin hiihtopaikalle. Huomasin, että eihän minulla ole rukkasia. Muistin, että olin laittanut ne kotona käydessäni auton katolle. Niinpä taas ajelemaan kotiin päin. Yhdestä risteyksestä löytyi toinen rukkanen. Toisen löysin vasta miltei ajettuani kotiin takaisin. No, ajelin rukkaset mukanani hiihtelemään. Se taitaa olla sellaista - tällaista - tämä vanhan vaarin elämä.
13 kävin hakasemassa Emilian ja Danielin luistinpusseineen koulusta meille. Oli8vat olleet tänään luistelemassa Summasen rannassa.
Söimme.
Sytyttelin tulen takkaan.
Terhi-Marja haki töistä tullessaan lapset meiltä.
15 maissa oli lääkärin soittoaika kokeistani. Soitteli. Muuten tulokset olivat hyvät, mutta omaa insuliinintuotantoani näyttävä lukema oli vain 0.4. Niinpä sitten kertoi, että on aloitettava insuliinin pistäminen. Puhuikin siitä jonkin aikaa. Sanoin/kysyin sitten, että mitenkä siihen suhteutuu se, kun käyn päivittäin lenkillä ja yleensä niiden jälkeen verensokerilukema on alhainen - esim. tänään hiihtelemästä tultuani 4.5. Sitten lääkäri sanoikin, että nyt ei sitten vielä edetäkään sillä tavalla, kun hän ensin puhui. Hän haluaa keskustella toisen lääkärin kanssa asiasta, mitä tulee tehdä. Sellaista.
Kävin kävelemässä 8.3 km rauhallisen lenkin Tarvaalan suunnassa. Palatessani miinuksella 4.7. Varovasti kannatti mennä liukkauden takia. Hiihtolenkillä ollessani kertoi yksi mies - Suomen mestari - että lenkillä ollessaan häneltä venähti - tai revähti - nivunen liukkauden takia.
M-L ompeli ompelukoneella. Denis käväisi illalla.
Iltapalaa ja teetä.
Tällaista arkea - ei kuitenkaan tylsää - täällä.
Eilen tuli M-L:n älypuhelimeen mukavia kuvia. Niissä Milena - 2v - poseerasi punaisin poskin kahden pienen lumiukon kanssa. Milena oli sanonut niiden nimiksi tyttö ja Atte. Mukavata.
"Punaisessa Kiinassa poliisit murtautuivat jumalanpalvelukseen ja kysyivät erästä tiettyä kristittyä, jonka he tahtoivat pidättää. uskovaiset halusivat suojella häntä ja sanoivat, että seurakunnassa ei ollut sen nimistä, mutta etsitty tuli itse esiin ja sanoi poliiseille: "Minä olen se mies, jota etsitte." Hän ei kestänyt valhetta, vaikkakin se syntyi rakkaudesta, ja hän maksoi rehellisyytensä hengellään" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 178).
Siunausta!
Ps. "Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. ´Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö´, vaan pyhittäkääHerraKristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat. Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahtp, kuin pahaa tehden" (1. Piet. 3:14-17).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti