6.2.
Ensimmäiseksi: Sydämelliset nimipäiväonnittelumme rakkaalle, ainoalle tyttärellemme, Terhi-Marjalle nimipäivän johdosta! Myös kaikille saamelaisille - ystävillemme ja tutuillemme heidän parissaan myös - lämpimät onnittelut saamelaisten kansallispäivän johdosta! Sydämelliset nimpparionnittelut myös Salmen Teijalle, sekä muille tuntemillemme Teijoille!
Pakkaspäivään nousimme - 10.9 minun noustessani. Hyvissä ajoin minkiin selvisin ylös. Marja-leena olikin noussut jo aikaisemmin viemään Emilian ja Danielin suksineen kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. luin Ilmestyskirjaa.
Laitoin KYLÄILLASTA ilmoituksen lehteen - iltahan on Pajupuron koululla to. 16.2. klo 18.30. Infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Sinneppä sitten! M-L kävi viemässä tarjottavaa majakalle - eilisistä tarjoiluista jääneitä.
M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Rukoushetken jälkeen menin 8.3 km rauhalliselle kävelylenkille Tarvaalan suuntaan. -8.4 palatessani. Taivas alkoi sinistyä ja aurinko paistaa.
13 maissa hain Emilian ja Danielin koulusta meille. Olivat olleet suksimassa Kusiaismäessä. M-L paistoi lettuja.
Terhi-Marja kävi hakemassa lapsensa töistä tullessaan.
Milena on hauska "ilopilleri" - mukavia "naurujuttuja" saa aikaseksi. Muutampi päivä sitten tuli videon pätkä heiltä päin, jossa Milena hurautti rattikelkalla pienen mäen - ja päälle kuului hänen tarttuva naurunsa. Yms. Seisoipa lumilaudan päälläkin - no liekö ollut lumilauta, vai rullalauta - kuin tekijä konsanaan - jo sisoveljeensä tulee, niin tekijä tuleekin.
Söimme.
16:ksi menin urheiluhierojalle käymään tunniksi.
Palattuani hierojalta laitoin tulen takkaan - M-L oli hakenut puut.
Olisi ollut hommiakin, mutta ei oikein saanut otetta. Jospa joskus.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä. M-L neuloi. Pakkasta -17.5 klo 22 jälkeen.
"Vangeilla on muistoja, joihin kajoaminen saa sydämen vuotamaan verta. Siksi he yrittävät unohtaa lapsensa. Heidän muistelemisensa on liian tuskallista. Mutta kommunistit, tietoisina
heidän haavoittuvuudestaan, pakottavat heidät vaeltamaan mielensä miinakentillä. Pitkinä kuulusteluöinä lasten nimiä toistettiin vähän väliä. Sellien ovien takana soitettiin nauhureita, joille oli nauhoitettu lasten huutoja ja itkua. Jokainen vanki oli varma kuulleensa omien lastensa äänet" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 8).
Siunausta!
Ps. "Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän" (Matt. 18:21, 22).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti