7.2.
-21.5 noustessani. Marja-Leena kävi sitä ennen viemässä Emilian ja Danielin kouluun. Hieno, punainen auringonnousu. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Ilmestyskirjaa. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin Harrilla monistuttamassa KYLÄILLAN kutsuja - sen to. 16.2. klo 18.30 pajupuron koululla olevan.
Ajelin harrilta suoraan 11:ksi Päivärukoushetkeen helluntairukoushuoneelle - 6 rukoilijaa.
Palattuani kotiin sytyttelin takkaan tulen.
Söimme.
Ruuan jälkeen kävin 8.3 km kävelylenkillä - yli 1h 32 min. - Tarvaalan suunnassa. Se on vaarilla rauhallista nyt tuo käyskentely. Otan rauhallisesti. Nenä se vain vuotaa. Lähtiessäni talsimaan oli -10. Palatessani -11.3. Aurinkoista. Sininen taivas. Kuukin näkyi selkeästi taivaalla. Palasin kotiin 15.05.
17.30 jälkeen kävin hakemassa Salmen klo 18 alkavaan Ilosanoman iltaan Kunnantuvalle. Illan järjesti yhteiskristillinen Häkkilän-Peltokylän-Kohmun rukouspiiri. Sen johteli Samuli Lahtela. Teemu Lehtomäki ja Samuli Peiponen - jotka tulivat uskoon "yhdessä seurakunnassa". Teemu ja Gröngvistin Miika säestelivät yhteislauluja kitaroilla. Puhuin lopuksi yksinkertaisesti Sanaa. Minusta on oikein hyvä asia, että eri seurakuntiin kuuluvat ihmiset voivat yhdessä julistaa evankeliumia - ilman mitään taka-ajatuksia. Asiat on sanottu kaikille ääneen tiedoksi. Olemmehan kokoontumassa yhdessä eri seurakuntiin kuuluvina kristittyinäkin. Näin yhteinen evankeliumin eteenpäin vieminenkin toteutuu hyvin - rehelliseltä pohjalta, kun kaikki piiriläiset tietävät mitä tehdään ja miksi: Kaikki tietävät, miksi ja mihin pyrkien työtä tehdään, kun yhdessä on sovittu Ilosanomanilloista. Rukouspiiri on yhdessä asettanut johtajat johtamaan työtä ja iltoja. Hieno homma! 23 uskovaa paikalla. Kahvit lopuksi.
Palattuani kotiin oli pakkasta 16.6. Taivaalla kirkas kuu. Talvisen tuntuista. Lumi kiteet kimaltelivat.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
"Hän (Jumala) lähetti parhaan, mikä oli taivaassa, Jeesuksen Kristuksen. Kun ymmärrämme uhrauksen suuruuden, sydämemme kääntyvät katumukseen. Jeesus kuoli syntiemme tähden pitkänä perjantaina, mutta kuolema ei pystynyt pitämään Häntä. Kuolema on alhainen ilmiö. Se ei voi pitää parasta. Jeesus nousi kuolleista. Tätä me juhlimme pääsiäissunnuntaina: Kristus voitti kuoleman.
Jumala antoi parhaimpansa. Minun ympärilläni vankiselleissä oli Jumalan pyhiä, jotka myös antoivat parhaansa, lestyt jauhot, niinkuin käsketään Kolmannen Mooseksen kirjan 6:20. Jotkut pelastuivat. Monet kuolivat.
Uneksin siitä, ettei heitä unohdettaisi. Jos unohdamme heidät, unohdamme Herran, koska kristittyjen kärsimys ei eroa Kristuksen kärsimyksistä.
Heidän kauttaan Hän itse kärsii kahleita ja vainoa ja kidutusta mystillisessä ruumissaan, seurakunnassa" (Richard Wurmbrand, Missä Kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 38, 39).
Siunausta!
Ps. "Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään" (Room. 10:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti