20170226

26.2.

12.6 pakkasta noustessamme. Aurinkokin alkoi punaamaan nousullaan taivasta, joka oli vielä pilvessä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, jne. Luin Matteuksen evankeliumia.

Menimme M-L:n kanssa 10 alkavaan rukoushetkeen helluntairukoushuoneen alakerrassa - taisi olla 7 henkeä. 

Klo 11 alkoi tilaisuus yläkerrassa. Reenilän Jouko johteli. Esittivät vanhempia herätyslauluja Rautasen Jussin ja Lampisen Janne kanssa. Johtivat myös meitä muutamiin lauluihin. Mika Turunen saarnasi. ne ovat aika mielenkiintoisia nuo hengelliset tilaisuudet kaikenkaikkiaan. Siellä kun voi tapahtua monenlaisia Jumalankin asioita. Alakerrassa oli kahvitarjoilu tilaisuuden jälkeen.

Kokouksesta paluumatkalla kävimme M-L:n kanssa syömässä kebab-salaatit kebab-pizzeriassa. 

Saavuttuamme kotiin tuikkasin tulen takkaan ja lähdin hiihtelemään Tarvaalan ladulle, joka oli vedetty. 1 h 20 min. hiihtelin. Aurinko paistoi keväisesti. Lähtiessäni oli pakkasella 1-2 astetta, palatessani 4.9.

Katselimme joitakin pätkiä päivän taltioinneista Lahden MM-hiihdoista.

Emilia soitteli, että tulenko saunaan. Kyllähän minä. 19 maissa menin. Deniksen ja Danielin kanssa löylyttelimme. Teet vielä joimme saunan jälkeen.

Kotona vielä iltapalaa ja teetä.

Kuulin, että perjantaina oli ollut nuoria aikuisia evankelioimassa kylällä. Tuttuja. On tosi hieno ja hyvä asia, että meidän kaupungissamme on sellaisiakin ihmisiä! MEIDÄN TULEE RUKOILLA sellaisten ihmisten puolesta, joilla on tuollainen "oikeanlainen menokulma" Jeesuksen antamaan tehtävään. Ja pyytää Jumalaa lähettämään lisää työmiehiä elonkorjuuseen sinne missä ihmiset ovat. Jeesushan käski meitä menemään, eikä niinkään sanomaan, että tulkaa meidän luoksemme. Meidän ei tule arvostella niitä jotka menevät ja tekevät evankeiloimistyötä kaduilla, teillä, aitovierillä ja ovilla. Hehän ovat Jumalan asialla - eivätkä ole harhaoppisia. Eikö ole hyvä asia, kun ihmisiä pyritään tavoittamaan evankeliumilla? Eikö ole parempi asia, että Raamattuun uskovat, Jumalan asialle syttyneet, ihmiset tekevät tätä työtä, kuin esim. Jehovan todistajat, jotka eivät voi olla ohjaamassa ihmisiä taivaan tielle, koska ovat vielä itsekin pimeydessä. Sokea ei voi sokeaa taluttaa. Emme saa uskovina antaa heille yksinoikeutta mennä ihmisten luokse. Minä haluan nähdä kaikki kaupunkimme Jeesukseen uskovaiset ihmiset samassa joukkueessa. Jokainen voitto Jumalan valtakuntaan on meidän kaikkien voittomme. Jos jotkut pitänevätkin itseään parempina uskovaisina, niin että haluavat vetäytyä pois toisista esim. opillisten asioiden vuoksi, niin en haluaisi sen vaikuttavan itseeni sillä tavalla, että vetäytyisin pois yhteydestä heidän kanssaan - ovathan he kuitenkin Jeesukseen uskovia. Jeesus rukoili meidän Häneen uskovien yhteyden puolesta. Se on Hänelle tärkeä asia. Olkoon se sitä myös meille Hänen seuraajilleen. Itseasiassa Hän sanoi, että meidät jopa tunnetaan Hänen opetuslapsikseen keskinäisen yhteytemme vuoksi. Hän sanoi myös, että meidän uskovien keskinäisen yhteyden kautta ihmiset voivat uskoa Isän lähettäneen Jeesuksen. Herra auttakoon meitä, että voisimme saada näkökykyä suhteuttaaksemme asioita oikein. Kuitenkin meidän tulee olla rehellisiä itsellemme ja toisillemme - ja Jumalalle. Jos sanomme, että on tarkoitus tehdä sitä ja sitä, tai ei ole tarkoitus tehdä, niin sen täytyy tarkoittaa sitä mitä myös ajatellaan ja kuinka aiotaan toimia. Muuten syyllistymme epärehelliseen toimintaan ja sillä taas ei ole siunausta. Tarkoitusperiemme tulee olla sellaiset kuin sanomme.

"Jaan kanssanne erään kirjeen, joka löydettiin kaksikymmentäkaksivuotiaan libanonilaisen kristityn opiskelijan taskusta. Hänet oli ammuttu, kun hän oli ollut matkalla Nabhaan viettämään joulua perheensä kanssa.

"Jos aavistukseni käy toteen, että minut tapetaan matkalla, sanon äidilleni ja perheelleni: Älkää olko surullisia, älkää itkekö paljon. Olen lyhyen aikaa poissa, ja me näemme toisemme taivaassa. Siellä meillä on ilo. Älkää pelätkö. Jumalan armo yhdistää meidät. Minulla on vain yksi pyyntö. Antakaa kaikesta sydämestänne anteeksi niille, jotka tappoivat minut. Rukoilkaa kanssani, että vereni, vaikka se onkin syntisen veri, hyväksyttäisiin Libanonin syntien hyvitykseksi, että se hyväksyttäisiin yhdessä kaikkien uskontojen uhrien veren kanssa. Opettakoon kuolemani ihmisiä rakastamaan... Rukoilkaa alati ja rakastakaa vihollisianne. Jos Abou-Khalil voisi antaa joitakin lankkujaan arkuksi, lepäisin siinä oikein hyvin. Pyydän, ettette järjestäisi hautajaisateriaa. Antakaa minulle anteeksi. Olen tomua. Minä, syntinen, Jeesuksessa kristuksessa, Ghasibe Kaytouz." " (Richard Wurmbrand, Missä kristus yhä kärsii, Stefanus-Lähetys, Herätysseuran kirjapaino Suolahti 1987, s. 182).

Siunausta!

Ps. "Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. Muistuta tästä, teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa" (2. Tim. 2:11-15).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti