18.12.
Tiistai - ja joukalenterissa enää vain vähän luukkuja avaamatta. Sydämelliset nimpparionnittelut Pimiän Aapolle!
Uuteen päivään nousu tapahtui hyvissä ajoin - ja ihan hyvissä voimissakin. Kiitos siitä Jumalalle! 2.3 astetta pakkasella. Keittelin kahaveet - mutta en juonut vielä. Kävin ensin viemässä Danielin ja Emilian kouluun 8:ksi. Sittenhän se olikin mukava kahvia juoda ja vähän sen kanssa jotakin syödä. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Monistelin kuoria, joihin laitan Kultalyhde-joululehdet naapureille annettavaksi. Onhan tässä "meidän ringissä" runsaasti naapureita. Joillekin heistä annamme joulukortin, koska uskovat jo Jeesukseen.
11:ksi menin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 8 rukoilijaa. Samalla reissulla kävin viemässä Kultalyhteen joulutervehdykseksi nykyiselle, sekä entiselle vuokraisännälle
Palattuani kotiin söimme hyvät ruuat, jotka M-L oli valmistanut.
13 hain Danielin koulusta meille. 14 Emilian.
Kävin urheilukentällä 10 km kävelylenkillä. Ohut lumikerros oli tullut sinneki lisää, niinkuin muuallekin. Puolikas kuu koetti tulla esille pilviverhon takaa, mutta ei oikein onnistunut aikeessaan. Eiliten onnistui paremmin. Kaunista oli maisema - jouluista. 1 aste pakkasella. Mainio sää liikuttaa itseään.
Palattuani lenkiltä laitoin tulen takkaan. Sitten kävin naapureille jakamassa Kultalyhteitä joulutervehdykseksi.
M-L on tänään mm. laittanut "tekeytymään" joulukaljat - ihan sellaista ruuan kanssa tarkoitettua tavallista. Leiponut hän on myös. Sellainen joulunaluksen leppoisa tunnelma ja tuoksut hyvät. Laittelipa joululahjojakin kääreisiin.
Emilia käväisi meillä naapurintytön kanssa - olivat lenkillä. Vähän ottivat tarjoiluja.
Emilia käväisi meillä naapurintytön kanssa - olivat lenkillä. Vähän ottivat tarjoiluja.
Iltapalaa ja teetä.
Sellaista - tavallista - vuolijalla.
Ihan tähän väliin - kuin irrallisena ajatuksena - "tuikkaan" ajatuksen: Hyvästä voi hengellisessä mielessä(kin) tulla parhaan vihollinen. Nimittäin jos hengellisessä elämässämme - ja seurakunnan hengellisessä olotilassa/elämässä ja toiminnassa - olemme sitä mieltä, että meillä asiat ovat hyvin, niin voi olla, että siitä tulee rajoittava tekijä sille, että oikeasti ja todellia haluaisimme vielä jotain paljon parempaa.
"Joistakin suunnista" tarkasteltuna asiat voivat olla hyvin, mutta "jostakin muusta suunnasta" tarkasteltuna asiat eivät olekaan niin hyvin. Tietenkin olemme kiitollisia kaikista asioista, jotka ovat hyvin.
Kun katselemme asioita elämässäme ja seurakuntiemme elämässä ydinasioiden ja ydintehtävien kannalta, joutunemme toteamaan, että asiat eivät olekaan niin hyvin. Mitä sellaisia alueita olisi olemassa: Rukouselämä - yksityinen ja yhteinen, näky hukkuvista sieluista todellisuudessa, ei joidenkin puheissa, kokonaisvaltaisesti sen, mitä Jumala on meille lahjoittanut, käyttäminen Jumalan valtakunnan menestykseksi. Ja eihän meillä muuta olekaan kuin se, mitä olemme Häneltä saaneet. Tällaista luetteloa voisimme jatkaa. Jos meillä on vähänkään todellisuudentajua, niin meidän on myönnettävä, että meiltä puuttuu paljon. Oikea vertailukohta - kun katselemme ovat ko asiat hyvin vai eivät - on Jumalan sana. Kuinka on hengen palavuuden ja Pyhän Hengen täyteyden kanssa kohdallamme? Tämä on sellainen aihe, että nyt lopetan - jatkan toiste.
Rukouselämämme kertoo kuinka meillä on janoa Herran puoleen, herätyksen tulemiseen ja Jumalan toimintaan esim paikkakunnallamme ja maassamme. Näyttäisi, että janoa ei ole paljon.
Siunausta!
Ps. "Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa" (Ps. 42:2-3a).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti