27.12.
"Välpäeviä" elellään. Sydämelliset nimipäiväonnittelut Parkkosen Hannulle, serkulleni Häkkisen Hannulle ja Kangasniemen Hannulle, Lappiin.
Tänään vetelimme unia oikein pitkään - voi sanoa, että iltapäivän alkuun ei ollut kovin pitkä matka enää noustessamme "jalanviljaan." No, sehän on kun panis rahaa pankkiin, kun nuorena nukkuu. 0.9 astetta oli silloin miinuksella. Mukavan harmaa kaamospäivä - ei nyt ihan silleen kuin mihin "aidossa tunturi-Lapissa totuimme.
!Aamupalaa" ja kahvia. Luin Apostolien tekoja. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Terhi-Marja ja Emilia käväisivät kynnyksellä. Olivat menossa kylälle kirjastoon. Toivat T-M:n lukeman kirjan M-L:lle luettavaksi.
Poljeskelin kuntopyörää 1 h 2 min, samalla lueskelin kirjaa. Edellisen kerran poljin Joulupvn iltana 42 min.
Söimme.
Kävin "tepastelemassa" raittiissa ilmassa urheilukentän lumilla 10 km verran. 0.5 astetta miinusta.
Iltapalaa ja teetä. M-L lueskeli kirjaa.
Sytyttelin tulen takkaan.
"On vielä muutakin sanottavaa lännen suhteista Romanian seurakuntiin (myös entisen itäblokin muiden maiden osalta). Vieraillessani siellä tapasin pastoreita ja muita amerikkalaisia, brittiläisiä ja saksalaisia kristittyjä, joita saapui laumoittain Romaniaan. Kun kysyin, miksi he tulivat, oli yksimielinen vastaus: "Tulin opettamaan." Kukaan ei sanonut: Tulin oppimaan."
Nuoria, alle kahdenkymmenen vuoden ikäisiä ihmisiä tuli opettamaan. Oli teologian professoreita, jotka uhrasivat kesälomansa opettaakseen Romanian pastoreille teologiaa. Jotkut maanmiehistäni olivat saarnanneet vankilassa kädet ja jalat kahleissa ja saivat yhdestä saarnasta palkkioksi 25 raipaniskua, mikäli heidät saatiin kiinni itse teossa. Sama rangaistus odotti niitä, jotka saarnasivat koputtamalla morse-merkkejä seinään viestittääkseen siten hyvää sanomaa vankilanmuurien toiselle puolelle.
En aseta kyseenalaiseksi, etteivätkö he voisi opiskella joidenkin luentojen verran teologiaa, mutta eikö länsimaalaisille kristityille olisi yhtä arvokasta olla vaihteeksi kerran oppimassakin?
Länsimaalaiset kristityt voivat suoda itselleen ylellisyyden tehdä kalliita matkoja opettaakseen toisia. Miksi he eivät kutsu romanialaisia tai venäläisiä kristittyjä länteen saarnaamaan? Miksi pääpuhujina suurissa evankelisissa konferensseissa on hyvin ravittuja, yltäkylläisyydessä eläviä, läntisiä saarnamiehiä? Alkukirkossa ei asia ollut niin. Siellä Paavalin kaltaiset miehet toivat julki Kristuksen salaisuutta, jota he olivat oppineet ollessaan kahleissa.
Kahleita kantaneet kädet ovat hyviä siunaamaan ja niitä pitäisi käyttää siihen tarkoitukseen. Ensimmäisinä vuosisatoina muut kunnioittivat Rooman kirkkoa, koska siinä oli ollut eniten marttyyreja.
Vielä eräs yksityiskohta: Romanian evankelisessa kirkossa eivät naiset ole meikattuja eivätkä he pidä koruja. Uskovia, jotka näin tekevät, ei hyväksytä kirkon jäseniksi. Tupakointi ja juominen ovat ankarasti kiellettyjä. Länsimaalaiset saarnaajat, joilla on sormuksia ja joiden vaimot käyttävät huulipunaa, eivät ole tervetulleita. On hyvä tietää tämä" (Richard Wurmbrand, Kärsimyksestä voittoon, dramaattinen ja innostava jatko kirjalle Kidutettu Kristuksen tähden, Stefanus-Lähetys ry, Marttyyrien ääni, 1996, s. 113, 114).
Siunausta!
Ps. "Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat" (Ps. 126:5-6).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti