28.12.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut meijjän miniälle, Pialle, sinne "isojen kuusten aukiolle!"
"Pikkupyhiä" tässä elellään. Tuollaista nimitystähän jotkut näistä päivistä käyttävät. Olen ymmärtänyt, että joskus oli neljä joulunajan pyhää, mutta että jokin Kustaa-niminen kuningas muutti tilanteen, että parikin pyhää riittää. Tiedä sitten tuosta.
0.4 astetta oli miinuksella noustessamme. Aamupalaa ja kahvia. Luin Apostolien tekoja.
Lähdin 9 maissa ajelemaan kohti "tekopalkisiani", Kangasniemelle. Marja-Leena jäi kotiin. Luki yöllä kirjaa aamuyöhön asti. Jos on mielenkiintoinen kirja, niin ei sitä henno kädestään laskea ennenkuin tulee "takakansi vastaan."
Kangasniemelle ehdittyäni menin ensin Teboilille - kantapaikkaan, kun niillä tienovilla kuljetaan - syömään. Ja mikä parhainta, tänään oli siellä tirripaistipäivä - eihän sitä parempaa ruokaa juuri löydykään. Tapasimpa siellä kotikyläni ihmisiäkin.
TB:ltä menin terveyskeskukseen katsomaan 91 v tätiäni, joka eilen oli siirretty sinne Mikkelin keskussairaalasta. Juttelimme. Rukoillakin lähtiessäni halusin. paljon on täti muuttunut edellisestä tapaamisesta. Muisti.
Terveyskeskukselta ajelin Haarajoelle, kotikylälleni, syntymämäelle - kirjaimellisesti - Heimolle ja Arjalle. Juttelimme ja otimme kahvia ja pöydän runsaita antimia - mm. tänään tehtyä ohrarieskaa. Samanlaista, kuin "äet" aikoinaan paistoi. Joulukuusi seisoi permannolla.
Haarajoelta hurautin Pirjolle ja karille - siskolleni. Siellä jäälyhdyt paloivat kauniisti pihassa. Jutustelimme, söimme riisipuuroa ja joimme kahvia runsaine kastettavineen. Joulukuuseenhan se katse täälläkin ensin suuntautui.
Vatsa (liian) täynnä suuntasin autonnokan kotia kohti. Onhan sitä tullut tänään syödyksi isot määrät. Kiitos "atimapaikkoihin!"
18 ja jotain olin kotona.
Teen kanssa piti vielä vähän myöhemmin suuhunsa purtavaa laittaa.
Luin vähän kirjaa.
"Me voimme opettaa samaa, mitä ensimmäiset kristityt oppivat Jeesukselta: pitää kaikkea yhteisenä, jakaa veljien kesken vaatimatta mitään itselleen.
Saattaa olla, että me niin täysin eri olosuhteissa elävät emme voi kahdentuhannen vuoden jälkeen noudattaa tätä käskyä pienintä piirtoa myöten. Mutta suuri periaate säilyy: kristittyjen täytyy kieltää itsensä, oma minänsä, itsekkyytensä. Ei yksikään meistä elä tai kuole itsellensä.
Osoittakaamme, ettei yksinkertaisen kristinuskon henki ole sammunut eikä saa tulla sammutetuksi" (Richard Wurmbrand, Kärsimyksestä voittoon, dramaattinen ja innostava jatko kirjalle Kidutettu Kristuksen tähden, Stefanus-Lähetys ry, Marttyyrien ääni 1996,
s. 110,111).
Siunausta!
Ps. "Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä" (Apost. teot 2:44).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti