31.12.
Siihen se on nyt präntättynä - vuoden viimeinen päivä. Jos vuosituhannen vaihtuminen on oikein iso juttu, vuosisadan vaihtuminen tosi iso asia, vuosikymmenen vaihtuminen toiseksi sekin melko iso juttu, niin onhan se vuodenvaihtuminenkin jonkinmoinen juttu. Kyllä se noteerataan. Ainakin huomaa, että aika kuluu - tai rientää eteenpäin. Vuosiluvuillahan me osoitamme, mitä silloin ja silloin tapahtui. Historia maailmanlaajuisesti, kansakunnittain, paikkakunnittain ja yksilöittäin on vuosien historiaa. Aikaa ilmaistaan näin. Raamattukin on täynnä aikoja. Jumala lähetti Poikansa maailmaan, kun aika oli täyttynyt. Jumalalla on aikansa eri asioille - myös meidän elämämme pituuden ja sen aikana tapahtuvien asioiden suhteen. Jumalan suunnitelmissa tulee myös aika, jolloin aika loppuu - ei ole aikaa. Kutsumme sitä iankaikkisuudeksi. Jokainen ihminen kokee tämän "ajattomuuden ajan." Elämänsä aikana - täällä ajassa eläessään - Jeesukseen uskoneet ihmiset elävät iankaikkisuutensa Jumalan taivaassa, jossa - vuolijan tulkinnan mukaan - olemme osallisia koko ajan paranevasta olotilasta ajattomuudessa iankaikkisesti, eli loputtomasti. Tiedän olevani sinne matkalla, koska uskon Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanani ja herranani. Eikä vuolija tässä kerskaa ollenkaan itsestään, vaan sanon sen kiitollisena, ajatellen Jeesusta, joka kuoli ristillä syntieni sovittamisen tähden ja nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä, astuen pian sen jälkeen taivaaseen. Hän elää. Siellä minäkin - ja kaikki. jotka elämänsä aikana uskovat Jeesukseen - vietän yli ymmärryksen menevää laatuaikaa. Onhan tulevaisuus... lievästi jos sanoisin... mahtava! Halua sinäkin tulla Jeesuksen omaksi! Lahja on tehty kaikille valmiiksi. Ota se uskon kautta vastaan elämääsi! Tämä vuodenvaihde on/olisi hyvä aika tulla Jeesuksen omaksi ja aloittaa matka Jumalan taivaaseen - iankaikkiseen elämään. Etkö haluaisi. Onnittelen sinua, jos sellaisen päätöksen teet! Toinen paikka - josta Jeesus maan päällä ollessaan puhui paljon, näemme sen evankeliumeista - on iankaikkinen kadotus, loputon ero Jumalasta. Vaikka se on niin järkyttävä paikka, joutuu ihminen viettämään siellä koko iankaikkisuuden, ajattomuuden lopullisesti. olotilan, joka ei pääty koskaan. Monet nauravat "tällaisille saduille" kadotuksesta - samoinkuin taivaastakin - mutta tämä ei ole satua. Tältä paikalta ihmisen voi pelastaa vain usko Jeesukseen. Ei ole vaikeaa uskoa Häneen - on vain nöyrryttävä ottamaan suuri pelastuksenlahja vastaan elämäänsä. Silloin on hyljättävä kaikki syyt, mitkä estävät uskomasta Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaa. Kaikki. Ihmispelkokin ja ihmisten orjailu. Kehoitan vakavasti, sydämestäni, tee ratkaisusi ja usko Jeesukseen! Anna elämäsi Hänelle! Tee se nyt! Elämämme on armonaikaa, jolloin voimme ottaa pelastuksen vastaan - iankaikkisuudessa sitä ei voi enää tehdä. Mistäkö tiedän tämän? Raamattu - joka on Jumalan Sanaa, ilmoittaa niin.
Yllätyksekseni huomaan itsekin, että edellä kirjoittamastani tuli sellainen kuin tuli - ja se on hyvä silloin niin. Tärkein asia elämässäni on olla näyttämässä tietä Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään - ja varjeltua sinne itsekin.
Vuoden viimeiseen päivään - Uudenvuoden aattoon - tuli noustuksi myöhään. Marja-Leena ennemmin. Pakkasta noustessani oli 13.5 astetta. Ihmeellinen valoilmiö - auringoksi kutsuttu - näkyi taivaalla, valaisten maisemaa. Sitä lystiä ei kyllä kauaa kestänyt - tai olisin ainakin minä kestänyt, mutta...
Söimme aamupalaa ja joimme kahvia, yms. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä. Luin Apostolien tekoja.
Kävimme M-L:n kanssa kylällä. M-L kävi apteekissa ja kaupassa. Minä olin kyytimiehenä.
Tuotuani M-L:n kotiin, ajelin takaisin kylälle. Kävin yhdessä paikassa, jossa eleli yksi ihminen, jonka puolesta olemme rukoilleet jo pidempään. Sain johdatta hänet Jeesuksen omaksi. Jumala kuitenkin on sydänten tuntija, joka tietää, mitä sydämessämme tapahtuu.
Palattuani kotiin söimme - M-L lämmitteli joulunaikaisia ruokia, jotka hyvälle maistuivat. Kahvia vähän perään.
Kirjoittelin SAARIJÄRVI RUKOILEE - kristittyjen yhteisen rukousrintaman Rintamapostin nro 27. Samoin siihen liitteeksi Herätys- ja kutsuhuuto - Paasto- ja Rukouslauantain infon. Rukoustilaisuus on silloin 19.1.2019. klo 12-14 Helluntaiseurakunnan rukoushuoneella. Laitan molemmat tämän jutun loppuun.
Heti 17 jälkeen menimme "Terheille". Terhi-Marja kutsui meidät klo 18:ksi syömään heille. Denis vähän myöhemmin saunaan 17 jälkeen. Sellaiset kutsut otimme mielihyvin vastaan. Heidän pihallaan paloivat jouluiset valot, joiden lisäksi oli laitettu useita ulkotulia teiden varsiin. Olihan se kaunista. Pian sitä istuimmekin Deniksen kanssa saunan lauteilla hikoilemassa. Sieltä selvittyämme kävimme suoraan pöytään. Oli hieno uudenvuodenaaton - vuoden viimeinen - ateria: Paistettu kana, paistettua hirvenlihaa, Kalaa rullalla kylmänä, lihaa rullalla kylmänä, monenlaisia erilaisia muita "lautasen täyttäjiä." Jälkiruuaksi kahvia, viinirypäleitä, viipaleita erilaisista hedelmistä, pähkinöitä rusisoilla ja ilman, kuorilla ja ilman. Varmaan jäi poiskin jotakin. Kovasti kiitoksia hyvästä ateriasta ja kutsusta! Aterian jälkeen menimme ulos, jossa oli alkanut satamaan lunta ja tuulemaan aikakin lailla. Denis oli varannut ilotulitteita. Niinpä saimme katsella värikästä näytelmää ja kuunnella poksahduksia. No, niitä kuului pitkin iltaa muiltakin suunnilta. Jonkin aikaa vielä oltuamme tulimme kotiin. "Terhien" perhe jäi ottamaan Uutta Vuotta vastaan lautapelejä pelaillen.
Lähettelin Rintamaposteja ja Paasto- ja Rukouslauantai-infoja s-postilla niille Rukousrintamalaisille, joille se menee sillä tavalla.
Joitakin Uuden Vuoden tervehdyksiä laittelin tekstiviestinä niille, joille olin ajatellut - joille ei lähetetty Joulutervehdystä, eikä samassa Uuden Vuoden tervehdystä.
Jumalan Siunaamaa Vuotta jokaiselle, jonka tämä teksti tavoittaa!
Ps. "Hiljenny Herran edessä ja odota häntä" (Ps. 37:7a).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti