11.2.
Suojaisat kelit senkun jatkuvat - + 2.5 noustessamme torstaihin - joka on toivoa täynnä, kuten muutkin päivät. Söimme aamupalamme ja joimme kahvimme - tietenkin tuli sytytellyksi net tunnelmanluojat, eli tuikut ja pienet sähkökynttilät. Tunnelma on tärkeä - myös täällä meneteyn metsikön reunamilla elelevälle eläkeläispariskunnalle. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Heittelin vähän lumia pihalatumme sulaneisimpiin kohtiin. Kävin hakemassa Emilian 12 maissa koulusta meille.
Hiihtelin pihalatua hiljakseen. Latu oli kostea ja luisto hyvä - ja raitista ilmaa oli piisalle asti. Myöskin taivaallista raikasta ilmaa. Sateli lunta, joka olikin aika kuivaa. Tunnelma oli mukava - mikäpä oli hiihdellessä. Hiihtelyähän se oli - sellaista verkkaista, jossa ei hiki juuri tupannut tulemaan. Vaan eipä se järjen päällekään käynyt.
13 maissa hain Danielin koulusta meille.
Hiihtelin.
14:ksi vein Danielin kitaroineen kitaransoittotunnille heidän koululleen.
Palattuamme takaisin meille, söimme.
Vähän vielä hiihtelin. Sitä lajia kertyi tälle päivälle 10 km 500 m.
Tänään olin puhelinyhteydessä pohjoiseen, aitoon tunturi-lappiin, lumikenttien äärelle. Langan toisessa päässä oli Huttusen Tapsa, valokuvaaja ja Jumalan mies. Tänäkin talvena on isotöinen lumilinna - joka on tullut niillä palkisilla tunnetuksi - noussut heidän pihapiiriinsä.
Tänään tulleessa Enontekiöläinen -lehdessä oli hyvä hartauskirjoitus Laulumaan Jormalta, Kelotin Rantamajojen isännältä.
16.30 maissa tulivat meille Timo, Pia, Milka ja Milena. Lähdimmekin heti Timon kanssa rauhalliselle 8.3 km lenkille Tarvaalan suuntaan. Minä koetin "kävelynomaisesti" edetä - eikä se niin helppoa tekniikan osalta ollut hiihtelyn jälkeen. Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapsiaan.
Lenkin jälkeen laitoin saunan lämmite. Pian Istuimmekin saunan löylyissä Timon, Deniksen - sillä hän, Terhi-Marja ja Emilia tulivat meille myös - ja Danielin kanssa, joka olikin jo meillä. Daniel ottikin oikein kunnon löylyjä.
Mummi oli laittanut "pöydän koreaksi". Saimme nauttiahyvästä VHH-pizzasta, tänään leivotuista sämpylöistä, uudenlaisista vuokaleivoksista kermavaahtoineen, kahvista/teestä/mehusta - ja mitä lieneekään ollut tarjolla.
Omien mentyä leipoi M-L vielä huomiseksi tarjoiluun helluntairukoushuoneelle.
"Kun ihmiset alinomaa keskustelevat, silloinkin kun keskustelun aiheena on Jumala, niin he ovat vaarassa menettää Jumalan läsnäolon tunnon. Jokapäiväinen lörpöttely heikentää luonnetta. Se muistuttaa vuotavan astian alinomaista tippumista. Astia käy vähitellen tyhjäksi. - Emme voi alituisesti olla seurassa, emme edes puhella lähimpiemme ja rakkaittemme kanssa. - Ja vain hiljaisuudessa ja rauhallisesti ajatellen sisäinen elämämme kypsyy ja iäisyysvaikutelmat syventyvät" (F. B. Meyer).
Siunausta!
Ps. "Herran silmien edessä ovat miehen tiet" (Sananl. 5:21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti