17.2.
Sydämelliset onnittelumme syntymäpäivien johdosta kahdelle arvostamalleni veljelle vielä tässäkin! Muonion Kihlangissa täyttää tänään 90 vuotta Kurjen Ilmari, veli, jonka kanssa - ja puolisonsa Aunen kanssa - olemme tehneet yhdessä evankeliumin työtä Muoniossa. Ilmarin kanssa myös Venäjällä, Vienan Karjalassa, sen jälkeen kun rautaesirippu kaatui. Ilmari on minua kehottanut kirjoittamaan kirjan niistä ajoista, mutta ei sellaiseen ole tullut oikein sytykettä.
Siihen aikaan kun asuimme Muoniossa - olin siellä evankelistana - pidimme paljopn kokouksia kylillä kodeissa. Rukousöitä pidimme kerran kuussa. Ilmari tuli niihin yleensä "suoraan" navetasta - ja palasi yön jälkeen "suoraan" navettaan lehmiä lypsämään. Sydämelliset onnittelumme Ilmarille, vanhimmistoveljelle, Lappiin, Muonionjoen törmälle!
Toinen veli, joka täyttää myös tänään 90 vuotta, on Vaaralan Sulo, Pelkosenniemen Saunavaarassa. On ollut suuri etuoikeus tulla tuntemaan Sulo ja Kerttu! Heidän yläkammarissaan olen saanut paljonkin asustella. Sulo on kova erä- ja kalamies - joka saa myös saalista. Avioparina he ovat antautuneet pyhien palvelemiseen. Kotonaan heillä on ollut entisen kaupan puolella myös kokoontumistila hengellisille kokouksille. Kun ensimmäisen kerran tapasin Sulon heidän kodissaan, sanoi Sulo ensimmäisiksi sanoikseen: Käydäänpä rukoukseen tuohon sängyn viereen. Sitten kun olimme polvistuneet laski hän kätensä ylleni ja profetoi erittäin tarkan profetian muutostamme Lappiin, Enontekiölle. Asuimme silloin Haminassa. Profetia toetuti tarkasti. Sydämelliset onnittelumme Sulolle sinne Kemijoen rantamille!
On suuriarvoinen asia tuntea edellisenkaltaisia Jumalan ihmisiä.
Eilen illalla pakkanen kävi meillä yli 9 asteen. Tänä aamuna mittari näytti kuitenkin 1-2 asteen välistä pakkaslukemaa. Lupauksissa oli aurinkoista keliä tälllekin päivälle, mutta taivas oli pilvinen. Eilen illalla - kun nimittäin hiihtelin ja nautiskelin otsalampun kanssa pihaladullamme - oli taivas selkeä. Siellä näkyivät tähdet ja puolikuu kirkkaina. Olihan se niin kaunista.
Marja-Leena meni tänään laittamaan ja viemään Emiliaa ja Danielia kouluun, kun äiti meni leikkaukseen JKL:ään samalla "kyijjillä" kuin isä töihin. Noustuani söin aamupalaa ja join kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.
Ajelimme suksien ja reppujen kanssa 12:ksi hakemaan Danielia koulusta. Naapurinpoika, luokkakaveri, tuli suksineen myös samassa kyydissä. Danielilkla ja Emiliallakin on sukset mukana koulussa päivittäin, kun hiihtelevät välituntilatua. Siitä saa pisteitä ja taitaa, että jonkun palkinnonkin. Hyvähän se on saada lapsia liikkumaan. Siihen on suomalaisten lasten keskuudessakin iso tarve.
Niin, että miksikö metkin M-L:n kanssa olimme reppujen ja suksien kanssa liikkeellä? Siksi, että lähdimme kolmisin - Daniel, M-L ja minä - heti Danielin tultua koulusta hiihtelemään ja tulistelemaan. Hiihtelimme n. 30 min. ja teimme tulet laavulle, jonka vieressä oli pari kauriiden syöttöpaikkaa. Kolme kaurista näimmekin. Keittelimme kahvit nokipannulla - minulla kun reppu metsään lähtöä varten on aina lähtökunnossa. Kaakaota oli termospullossa - eiväthän kaikki juo kahvia. Makkaraa kärtsäsimme myös - sillä M-Lunohti ostaa palvikylkeä. Tuuli teki säästä "vilpeämmän" kuin se olikaan. M-L lähti hiihtelemään aikaisemmin pois - meni hakemaan Emiliaa koulusta. Danielin kanssa vielä olimme tulilla. Paluumatkan hiihtelimme hänen kanssaan reippaammin kuin menomatkan - vähän yli 20 minuuttiin. Hiihtelyä tuli yli 50 min. - lisäksi muuta ulkona oloa. Daniel hiihtää hyvää vauhtia. Lähtöpaikkamme oli Emilian ja Danielin kodin edestä. Siitä lähdimme takaisin meille - Emilia ja Daniel mukanamme. Siinä saimme tiedon Terhi-Marjalta, että operaatio tänään oli mennyt hyvin. Kiitos Herralle siitä!
Hiihtelin vielä vähän pihaladulla kun pääsimme kotiin - kun Danielkin oli ulkona. Hän koverteli tekemäänsä lumiluolaa.
Hiihtelyn jälkeen hain puut ja sytyttelin tulen takkaan. Lapset tekivät läksyjään.
Söimme hyvää ruokaa.
Ruuan jälkeen lähdin hiihtelemään "sokeripiikinestolenkkiä" pihaladulöle hissukseen. Mukava savunhaju tuli nenään - takassa kun paloi tuli. 8 km 750 m tuli pihalatua hiihdeltyä tänään. Hiihtelyn jälkeen vielä työntelin lumia pihaamme tulevan tien kauimmaisessa päässä.
Denis kävi hakemassa lapset töistä tullessaan - oli töiden jälkeen käynyt vaimoaan katsomassa "lasaretissa".
18.30:ksi ajelimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle Herran kohtaamisen iltaan. Aholan Timo johteli. Reenilän Jouko, Lampisen Olavi, Moision Tarmo - kaikilla akustinen kitara - ja Pietilän Tuulikki - basso - lauloivat ja johdattelivat lauluihin. Järvisen Paavo puhui ja johteli rukouspalveluun.
Palattuamme kokouksesta kaupan kautta kotiin, poljin rauhallisesti kuntopyörää 30 min.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
"Kun kaikki tuet oikealla ja vasemmalla, joihin luotimme, temmataan pois, on se usein vain omiaan tekemään meidät entistä lujemmiksi. Meidän on silloin tultava yksin toimeen ja siten saatava oikea käsitysheikkoudestamme; vasta silloin myös etsimme ja löydämme väkevyytemme Herrassa" (Erään kärsivän päiväkirjasta).
Siunausta!
Ps. "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti