27.2.
Kaikkien yhteinen
SAARIJÄRVI RUKOILEE -ilta
lauantaina
9.4.2016. klo 19
Vanhalla Kansakoululla
Saarijärvellä
Karhumäentie 11.
Järj. Häkkilän - Peltokylän - Kohmun rukouspiiri, johon kuuluu ihmisiä neljästä seurakunnasta.
Laita sana kiertämään puhelimella, sähköpostilla, fasebookilla, tai miten vain keksit.
Tervetuloa kauempaakin!
Meillä oli edellisen yön kaksi poikaa - Miro Timonpoika ja hänen kaverinsa Juuso. Se kun on heillä hiihtolomaviikko ensiviikko. Miro sanoi heti aamulla, että ei ole selkä yhtään kipeä, kun isi ja äiti rukoilivat sen puolesta. Taisi olla ulkona pakkasta n. 5 astetta. Luin Johanneksen evankeliumia. Söimme poikien kanssa aamupalaa.
Vein pojat lumilautoineen Paavonrinteeseen, joka aukeni klo 11. Käytyäni kotona otin sukset autoon ja ajelin Kusiaismäkeen. Aurinko alkoi paistelemaan siniseltä taivaalta. Hiihtelin hissukseen myös Paavonrinteiden edessä olevalla lammella - onkohan sen nimi Pajulampi. Jäällä oli vettä, mutta sen reunoille oli ajettu moottorikelkalla jälkeä, niin että vain joissakin paikoissa joutui vedessä hihtomaan. 1 h 15 min. kahlutin.
Marja-Leena laittoi ruokaa. Laitoin takkaan tulen.
15 jälkeen kävin hakemassa Miron ja Juuson laskettelurinteestä syömään. Syönnin jälkeen vein heidät sinne takaisin.
Seurasin netin kautta yleisurheilun halli-SM-kilpailuja - olivat samassa Pirkkahallissa, jossa itsekin olin Aikuisurheilun halli-yleisurheilun SM-kisoissa viime lauantaina.
19 kävin hakemassa Miron ja Juuson lautoineen pois Paavonrinteestä - rinne meni silloin kiinni.
M-L oli paistanut lettuja, joten saimme niillä herkutella heti kun pojat tulivat mäestä. Tulihan niitä minunkin pisteltyä ihan piisalti. Ennen niiden syönnin aloittamista oli verensokerilukema korkea - yli 15. Se johtui siitä, että söin sellaista - ja niin runsaasti - mikä kyllä nostaa verensokeria. Lettujen syönnin jälkeen nousin heti kuntopyörän satulaan. 30 min. poljettuani, oli sokeriarvo 9.3. n. 4 min tauon jälkeen jatkoin vielä 30 min. Sen jälkeen verensokeri oli 7.6.
Kävin saunanlauteilla vastaa heiluttelemassa - sauna oli lämmite.
Pialta tuli kuva M-L:n älypuhelimeen, jossa oli iso kasa karvoja lattialla ja kysymys: Arvatkaa kenen? No, net oliit Timon. Minkähännäköinen mies seuraavalla kerralla tavatessamme saadaan nähdä?
"Kirjeenvaihtoni kautta olen saanut kuulla monista rukousvastauksista. Ymmärrän hyvin, miksi arvosteleva mieli käyttää epäilyksiä aivan kuin todisteina. Ihminen, joka ei ole edes anonut mitään, voi hyvinkin etsiä muita selityksiä asialle. Rukoilijalle selityskin vain lisää rukousvastausten ihmettä. Hänellä on varmuus vastauksesta jo ennen vastauksen saapumista. Tässä yksi esimerkki: Eräs mies kertoi minulle suuresta ahdingosta liike-elämässään. Aivan kuin Joosafatilla aikoinaan ei tälläkään miehellä ollut tarpeeksi varoja, eikä hän tiennyt mitä tehdä. Hän jatkoi kuitenkin rukoilemista, kunnes eräänä päivänä suuri rauha laskeutui hänen sieluunsa ja hän tiesi, että häntä oli kuultu. Olosuhteet eivät olleet muuttuneet, mutta hänellä oli varmuus ja rauha ja viimein vapautus tuli täysin odottamattomalla tavalla tuntemattoman henkilön kautta. Selitys oli aivan selvä, eikä se vähentänyt rukousvastauksen varmuutta.
Minusta on aivan hyödytöntä ja turhaa väitellä rukouksesta. Todistus, että Jumala vastaa rukouksiin, tulee rukoilemisen kautta. Otin kerran kadulla haasteen vastaan todistaa, että Jumala todella vastaa rukouksiin. Niinpä kehotin haasteen esittänyttä miestä polvistumaan ja rukoilemaan, mutta hän ei halunnut. Minusta se on kuitenkin ainoa tapa todistaa asia vakuuttavasti.
Erään toisen tapauksen kuulin pastori T. A. Turneylta. Hän oli ollut oppilaana koulussa, jonka rehtorina oli hänen setänsä. Mies opetti vanhanaikaiseen tapaan kehottamalla oppilaita ottamaan omatoimisesti selvää asioista. Hän oli ankarampi sukulaispoikaansa kohtaan, ettei häntä voitaisi syyttää sukulaisten suosimisesta. Poika ajautui viimein umpikujaan, kuten jossain vaiheessa opintoja yleensä käy. Hänellä oli matematiikan tehtävä, jota hän ei osannut. Päivä toisensa jälkeen hän toi ratkaisunsa opettajalle, joka lähetti hänet pois yrittämään uudelleen. Kun tämä oli jatkunut viikon, poika meni erääseen kokoukseen ja antoi sydämensä Herralle. Alttarilla hän alkoi rukoilla. Kun hän palasi kotiin, hän jatkoi matematiikan tehtävänsä ratkaisemista, mutta työ ei edennyt lainkaan. Niinpä hän polvistui rukoilemaan apua Jumalalta tähän tehtävään. Yöllä - joko unessa tai valveilla - hän näki, kuinka tehtävä piti ratkaista. Hän nousi ja kirjoitti vastauksen paperille. Aamulla hän vei sen opettajalle, joka sanoi terävästi: "Oikein! Kuka näytti sinulle?" "Jumala," sanoi poika" (Rukouksen tie: Samuel Chadwick, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 81-83).
Siunausta!
Ps. "Näin Herra on sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sielullenne" (Jer. 6:16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti