6.2.
Heräiltyämme lauantaihin söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.
Marja-Leena siivoili - minäkin sen verran osallistuin, että pari maton pätkää ropsuin - kuten M-L:n kotipuolessa sanottiin/sanotaan - ja petivaatteita.
Hiihtelin pihalatua 7 km. Eihän siinä nyt juuri maisemat vaihdu eriksi, eikä nopeasti nämäkään kotipiirin näkymät, mutta verensokeri ei nouse ruuan jälkeen. Siksipä tälle ladunpätkälle voisi antaa nimeksi myös "sokerilatu". Voisi sen nimetä myöskin rukousladuksi, sillä hiljakseen liu´utellessa on myös hyvä rukoilla. Pakkasta 4-5 astetta. M-L meni kylälle kauppa-asioille.
Hain puita ja sytyutin tulen takkaan.
Sain aikaiseksi tehdä tänään homman, jota olin ajatellutkin tekeväni.
M-L valmistautui huomisiin tarjoiluihin seurakunnassa.
Söimme. Aika nopeasti alkoi hämärtämään, vaikka päivä koko ajan piteneekin.
Ruuan jälkeen - 17 jälkeen - menin taas pihaladulle. Hiihtelin hissukseen 7 km. Samalla olin rukouksen hengessä. Satoi lunta.Se alkoi jo aikaisemmin. Pimeä oli hiihdellä. Etu- ja takapihalla paloivat jouluvalot. Oli tunnelmallista hiihtää ja olla ulkona raikkaassa ulkoilmassa. Tuuleskelikin. niin että katoilta tuisku lensi. Kuuluu talvisiin nautintoihin. Lopetettuani hiihdon työntelin kolalla satanutta lunta pihasta - sitä olikin tullut aikalailla.
Verensokerilukemat olleet erinomaiset. Omahoito on tärkeää - kun siihen kerran voi vaikuttaa.
Iltapalaa ja teetä.
"Kauniit ajatukset ja sanat Vapahtajasta eivät tuo meille voimaa, vaan todellinen uskon yhteys häneen" (W. Rudin, Valoa ja voimaa elämän tielle, koonnut Aurore Tisell, Päivä 1964, s. 265).
Siunausta!
Ps. "Lahjaksi antakaa" (Matt. 10:8).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti