18.2.
Pilvinen - mutta oikein mukava - päivä. Aurinko ei tullut näkyviin, vaikka jossain vaiheessa kuultelikin pilvien takaa. Pakkasta pikkasen - 1 - 2 astetta. Marja-Leena kävi aamulla laittamassa ja viemässä Emiliaa ja Danielia kouluun. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. M-L luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Hiihtelin hiukan yli 2 km pihaladulla. Luisto oli erinomainen.
M-L meni 13 hakemaan Emilian ja Danielin koulusta. Minä lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle", rauhalliselle, lenkille Tarvaalan suuntaan. Paluumatkalla kävin Emilian, Danielin - heillä - ja M-L:n luona. M-L vei 14:ksi Danielin kitaransoittotunnille. Lapset odottivat äitiä jo kovasti kotiin tänään sairaalasta - eivät siksi lähteneet meillekään tänään. Myöhemmin kävi ilmi, että eivät vielä laskekaan sairaalasta. Jospa huomenna.
Lenkin jälkeen söin. Laitoin takkaan tulen.
Hiihtelin ruuan jälkeen pihalatua jonkin aikaa. Tänään tuli 8 km 750 m. Mukavan raikas tuuli kävi mukavasti naamaan. Kun voi olla ulkona, niin mikseipä olisi. Olin. Sisälle tultuani paloivat tuikut eri paikoissa - ja uusi kynntilä keittiön pöydällä - ja sähköiset kynttilät. M-L oli sytytellyt. Mukavan tunnelmallistahan se on.
Illan mittaan poljin vähän kuntopyörää - 15 min. Hiukan venyttelin.
Iltapalaa ja teetä.
"Uskolliselle opetuslapselle kuuluu vielä tänäkin päivänä käsky: Seuraa minua vuorelle yksinäisyyteen! Sinun ei tule seurata Jeesusta vain arkielämässä. Sinulla tulee olla myös juhlahetkiä. Et tosin voi niitä itsellesi anastaa, sinun täytyy saada ne taivaisena lahjana. Mutta sinä et niitä saa, ellet seuraa ääntä, joka kutsuu sinua yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen.
Miten on Kristuksen kanssa vietettyjen yksinäisten, hiljaisten hetkiesi laita, eivätkö ne ole harvinaisia? - Useimmat meistä ovat pelottavan tottumattomia ja kykenemättömiä, kun on kysymyksessä sisäisen elämän hiljentäminen. Jaksamme kyllä lukea tunnin verran mielenkiintoista hengellistä kirjaa tai olla mukana jännittävässä, virkistävässä hartaushetkessä, jossa on puheita ja lauluja, mutta jäädessämme kahden kesken Kristuksen ja taivaallisen maailman kanssa, tunnemme olevamme vieraita ja hämmentyneitä. - - -
Jokaisessa todellisessa kristillisessä elämässä täytyy olla hetkiä, jolloin olemme ikään kuin poissa maailmasta. Silloin saamme nähdä suuria näkyjä ja kuulla taivaallisia ääniä. Miten monta tällaista hetkeä oletkaan elämässäsi kadottanut siksi, ettet uskollisesti ja vakavasti ole etsinyt yksinäisyyttä Kristuksen kanssa Jumalan edessä! Siihen tarvittavan ajan ja levon saamiseen kysytään ehkä suuria ponnisteluja. Ulkonaiset olosuhteet, oma levoton ja vilkas tai raskasmielinen ja hidas luonteesi voivat aiheuttaa suuria vaikeuksia, mutta miten voit toivoa pääseväsi kirkastusvuorelle, ellet tahdo voittaa vaivalloisen tien vaikeuksia? Ylöspäin vievä tie on aina hankala. Ja mitä ylemmäksi nouset, sitä enemmän katoavat kaikki ihmisjalan jäljet, ja korkeus, jota kohti pyrit, jää ainoaksi matkakumppaniksesi" (Nat. Beskow).
Siunausta!
Ps. "Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä" (Gal. 5:16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti