20.2.
Kello soi 7. Laittelin aamupalaa ja keittelin kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia. Kahvia pulloon, sekä pari näkkärinpalaa seuraksi. Keli nollan lämpöisemmällä puolella.
8 aikaan lädimme yhden kilpailijan kanssa ajelemaan "mein" autolla kohti Jyväskylää. Tie oli hyvässä kunnossa - eli lumentuloa ei ollut tullut vielä tännepäin. 9 olimme sopineet ottavamme yhden kilpailijan Jyväskylästä kyytiin. Jatkoimme Tampereelle Aikuisyleisurheilun halli -Suomen mestaruus kilpailuihin, jotka alkoivat tänään Pirkkahallissa. Lajini - 3000 m kävely - alkoi klo 1420. Sijoitus 2. Ei kilpailu hyvin mennyt - mutta olin siihen tyytyväinen, sillä tavoitteenani oli päästä ilman varoituksia maaliin. Näin kävikin. Tyytyväisyyteen oli syytä siksi, että tekniikan kanssa on ollut ongelmia. Kilpailut olivat ilmoittautuneiden osalta historian suurimmat. Yhden tilanteen koin johdatuksena päivän aikana: Yksi näinen tuli luokseni juttelemaan. Ollessamme joku vuosi sitten Tartossa kilpailumatkalla, istuimme hotellin ravintolasalissa iltapalalla hänen ja hänen miehensä kanssa ja juttelimme myös uskonasioista. Hän myös sanoi, että sinähän olet se, joka puhui siellä linja-autossa. Olimme nimittäin Suomen joukkueena bussilla siellä Tarton kilpailuissa. Oli hyvä puhua kaikille samalla kertaa Jeesuksesta bussin mikin kautta. Annoin nyt juttelukumppanilleni Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosen. Palkintojenjaon jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti. Paluumatkalla jo satoikin lunta, joka oli sitä runsaampaa mitä lähemmäs Saarijärveä tulimme. Kotona olin 19 maissa.
Hyvälle maistui keitto kotoisen keittiön pöydän ääressä.
Mukavalta tuntui myös vasta saunan löylyissä.
Ja pitihän net saunakahvit ryypiskellä - ja syödä yksi Marja-Leenan tänään leipomista pullista.
Katselimme TV7:sta netin kautta Vainotun seurakunnan iltaa. Lienee pari tuntia kestänyt. Tulee uusintana huomenna - sunnuntaina - muistaakseni joskus 13 jälkeen. Suosittelen - ja nimenomaan vainojen alla elävien veljiemme ja sisariemme tähden.
Mutta - hyvä päivä kaiken kaikkiaan. Paljon on kiitoksen aihetta.
"Hiljaisuus on aina todisteena syvemmästä elämästä. Pieni puro korkealla vuorilla ryntää alas kallioilta ryöpyten ja pauhaten, mutta paisuttuaan valtavaksi vuokseksi se juoksee tyynenä eteenpäin. Työntäyteisimmälle elämälle, mitä milloinkaan on maan päällä eletty, siunatun Mestarimme elämälle oli ominaista mitä täydellisin hiljaisuus. Hiljaisuus ei suinkaan ole ristiriidassa työn kanssa, mutta kyllä kaikenlaisen levottoman tavoittelun. Se on meidän aikamme suuria vikoja, samalla kun se on hengellisen elämämme kehityksen suurimpia esteitä. Ei mikään kykene siinä määrin ehkäisemään kaikenlaista levotonta pyrkimistä kuin se, että usein käymme Jumalan kasvojen eteen. Häntä odottaessamme kuulemme hänen nuhtelevan meitä kuumeisesta kiireestämme" (G. H. Macgregor).
Siunausta!
Ps. "Kullakin on oma lahja Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen" (1. Kor. 7:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti