2.2.
Heräilin Heimolla ja Arjalla - velimiehellä - Kangasniemen Haarajoen kylällä, eli syntymäkotikylällä. Luin Luukkaan evankeliumia. Söimme yhdessä aamupalaa Heimon ja Arjan kanssa. Kynttilä mukavasti paloi pöydällä.
9.30. lähdimme Heimon kanssa kirkolle. Sinne tuli myös siskomme, Pirjo. Perunkirjoitukset.
Em. homman tultua hoidetuksi, menimme kolmisin - met syntymäkodin lapset - Teboilimme syömään. Eihän sitäkään usein.
Ruokailun jälkeen kävin viemässä Heimon Haarajoelle ja lähdin samantien ajelemaan kotia kohti Jyväskylän kautta. Lunta oli satanut yön aikana - ja sateli vähän ajellessakin. Jyväskylässä kävin kurkkaamassa Hipposhallille, olisiko mahdollista käydä vähän rataa kiertämässä. Ei ollut - valmisteltiin kisoja, jotka tänään alkoivat. Niinpä jatkoin matkaa kotiin.
14-15 välillä olin kotona. Marja-Leena oli mennyt kävellen Emiliaa ja Danielia vastaan koulusta. Oli sitten heillä. Ensitöikseni tyhjensin tuhkat takasta ja sytyttelin siihen tulen. Sen jälkeen vaihdoin lenkkivaatteet ylle ja menin hiihtelemään pihalatuamme. 1 h hiihtelin - se merkitsi 26 kierrosta ladullamme. Tärkeintä oli liike. Oikeastaan menin hiihtelemään siksi, että verensokerilukema oli 12-13 välillä kotiintultuani - johtui syömisistä, joita siellä Teboililla tuli pisteltyä poskeensa. Lopetettuani hiihtämisen, tuli M-L:kin kotiin sauvakävellen. Koko hiihtelyni ajan satoi lunta aikalailla isoin hiutalein - tuntui jouluiselta. Työntelin vielä lunta parikymmentä minuuttia. Tuon liikkumisrupeaman jälkeen verensokeri oli 7.1. - eli liikkuminen on lääkettä siihen (ja moneen muuhunkin) vaivaan. Juotuani vähän kahvia, vaihdoin nastalenkkarit jalkaan ja lähdin 8.3 km "kävelynomaiselle" lenkille Tarvaalan suuntaan. Satoi lunta. Pyörätiellä oli aikamoinen kerros lunta - mutta muuten sää oli mukava lenkkiä ajatellen. Menopuolikkaan tepastelin alle 8 min/km, paluupuolikkaan alle 7.30 min/km.
Iltapalaa ja teetä.
Sellaista. On iloinen asia, että Saarijärvellä tulee ihmisiä uskoon - ja on tulossa uskoon! "Jumalan myllyt jauhavat". Kiitos Hänelle.
"Herran kasvojen edessä rukouksessa ja uskossa suoritettu työ ei koskaan ole turha. Ellei siitä koidukaan näkyvää siunausta muille, tuottaa se aina kuitenkin suurta siunausta meille itsellemme" (S., Valoa ja voimaa elämän tielle, Päivä 1964, s. 48).
Siunausta!
Ps. "Varjele minua niinkuin silmäterää" (Ps. 17:8).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti