5.2.
Pakkanen oli himpun kovempaa kuin eilen - noustessamme perjantaihin oli - 8 ja risat. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia.
11:ksi ajelin helluntairukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 7 rukoilijaa.
Rukoushetkestä suoraan menin hakemaan Danielin suksineen koulusta meille. Olivbat käyneet uimassa koulun kanssa tänään.
Emilian käväisin hakemassa 13 maissa koulusta meille suksineen.
Hiihtelin puolituntia pihalatua. Emiliakin vähän hiihteli. Eiliten tekemämme vapaa tyylin rata oli jo mukavasti yön aikana kovettunut. Työntelin vähäistä lumikerrosta pihasta ja tieltä. Hiljainen hiihtely ja rauhallinen kolan kanssa kävely teki hyvää verensokerille - 4.1. Liikunta on lääke.
Hain puita ja laitoin tulen takkaan.
Söimme.
Ruuan jälkeen hiihtelin puolisen tuntia rauhallisesti pihalatua - joka ei muuten ole kuin 175 m pitkä. Hiihtelen niin hiljakseen, että puolisen tuntia liikuskeltuani tulee 2 km 625 m - kierrän yleensä 15 kierrosta. Eihän sitä ruokailun jälkeen saa alkaa urheilemaan.
Ennen 18 tulivat Denis ja Daniel. Heti 18 jälkeen timo, Milka ja Milena. Miro ei ollut mukana - oli mennyt kaverilleen. Pia naisten rukousviikonloppuun. Kävimme lenkillä - minä "kävelynomaisella. Timon kanssa aloitimme meiltä. Denis kävi vaihtamassa lenkkivaatteet ja liittyi heidän kohdaltaan mukaamme. 8.3 km tuli Timolle ja minulle, Denikselle yli 5 km. Tarvaalan suunnassa tallailimme. Menopuolikkaan menimme n. 7.30 min/km, paluupuolikkaan n. 6.45. Denis tuli nopeammin. Hän juoksee vähillä lenkeillä jo aika hyvää vauhtia. Voi olla, että lähtee juoksemaan ensi kesänä puolimaratonin. Ei siinä vauhdissa vähän alle 70:nen vaari kävelemällä pysy. Pakkasta 6-7 astetta.
Lenkin jälkeen kävimme Timon, Deniksen ja Danielin kanssa saunan löylyissä.
Söimme iltapalaa ja joimme kahvia/teetä/mehua. Milkan kaveri Janina oli meillä myös, samoin Terhi-Marja ja Emilia tulivat tyttökerhosta meille.
Eilen varsinkin oli medioissa kovasti asiaa esikoislestadiolaisista. Mikkelin seudulla he ovat päättäneet alkaa viettämään ehtoollista omassa joukossaan. Samoin kastamaan lapsia. Myös pitämään omaa rippikoulua. Syynä on se, että kirkko on maallistunut niin paljon - poikennut Jumalan Sanasta. Jotenkin sydämeni kyllä - ja voisin sanoa, että ilman muuta - yhtyy heidän päätökseensä. Pidän sitä oikeana. Enkä ihmettele sitä ollenkaan. Enemmänkin sitä olen ihmetellyt, että esim. lestadiolaiset herätysliikkeet ovat "sinnitelleet" kirkon jäseninä niinkin kauan.
Jossain vaiheessa - mennäkseni asiasta ihan toiseen - tuli mieleeni ajatus armolahjojen vastaanottamiseen liittyen: Mistähän johtuu, että armolahjoja ei selkeämmin/näkyvämmin/ enemmän ole toiminnassa keskuudessamme? Minunkin nykyisessä seurakunnassamme oloaikanamme on pidetty armolahjaseminaareja useita. Mikähän merkitys niillä on ollut? Jumala sen yksin taitaa tietää. Seminaareja/opetusta niistä ovat olleet pitämässä ainakin: Hellä Karvonen, Paavo Järvinen, Markku Veilo, Esa Suojala - ja nyt parhaillaan oma pastorimme Turusen Mika opettaa armolahjoista. Mistähän johtuu, että sen "isompaa hedelmää" ei ole suuremmasti tullut armolahjojen käytön kautta? Tämä on todellinen kysymys, jonka luulen voivani esittää ihan vuosien kokemuksen jälkeen - ja jopa sen hengellisen kokemuksen kautta, joka vuosien varrella on kertynyt. Tosin tuo viimeksi mainittu nyt ei kovin painava asia ole. Tiedän senkin, että voimme kyllä selitellä/kautta perustella näkemykseni olemattomaksikin. Kuitenkin se minun "silmälasieni" läpi ktseltuna näyttää tuollaiselta.
Olisiko niin, että opetus esim. armolahjoista voi mennä kuin "vesi hanhen selkään", jos jotkin muut asiat eivät ole kohdallaan? Taitaa olla niin, että - vaikka onkin kyse armolahjoista, joita ei voi ansaita - joidenkin tärkeiden asioiden täytyy elämässämme olla kohdallaan, ennen kuin Pyhä Henki voi jakaa meille armolahjoja? Näitä kyselee hyvinkin yksinkertainen "vuolija" täällä "menetetyn metsikön reunamilla" vuokrapirtissään.
"Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ... siunattu olet sinä kaupungissa" (5. Moos. 28:1, 3).
Kaupunki on täynnä levottomuutta, ja se, jonka päivästä toiseen täytyy siellä työskennellä, huomaa aherrusta ja raadantaa, paljon melua, liikettä ja rasittavaa työtä, monia kiusauksia, vaikeuksia ja vaivoja. Mutta oleskellessamme siellä Jumalan siunaus yllämme, häviää vaikeuksien kärki, teemme tehtävämme ilomielin ja saamme voimaa monien meille asetettujen vaatimusten täyttämiseen.
Siunattuna oleminen kaupungissa ei aina tee meistä suuria, mahtavia tai rikkaita, mutta siunaus tekee meidät hyviksi jarehellisiksi. Olimmepa sitten portinvartijoita, konttoristeja, kauppiaita tai virkamiehiä, aina tarjoaa kaupunki meille hyödyttämisen tilaisuuksia. On helppo onkia kun kalaparvi on lähellä, ja rohkaisevaa tehdä Herran työtä kansan joukkojen keskuudessa. Ehkä pidämme enemmän hiljaisesta maalaiselämästä, mutta jos meidät kutsutaan kaupunkiin, meidän on kuitenkin asetettava elämä siellä etusijalle, koskapa meillä siellä on enemmän tilaisuuksia käyttää saamiamme lahjoja.
Odottakaamme tänään tämän lupauksen perusteella hyviä asioita, ja pitäkäämme huolta siitä, että korvamme ovat avoinna Herran äänelle ja kätemme valmis toimittamaan hänen käskyjään. Kuuliaisuus tuo mukanaan siunausta, ja ken Herran säädöksiä noudattaa, saa suuren palkan" C. H. Spurgeon, Valoa ja voimaa elämän tielle, koonnut Aurore Tisell, Päivä 1964, s. 238-239).
Siunausta!
Ps. "Yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat" (Room. 10:12).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti