28.2.
Noustuamme uuteen päivään - ja meillähän olivat siihen nousemassa myös hiihtolomaansa aloittelevat Timonpoika, Miro, sekä hänen kaverinsa, Juuso - söimme aamupalaa ja joimme kahvia. No, eiväthän pojat sitä juoneet, koska eihän se ole kaikkien mielestä hyvää, eikä edes terveellistäkään. Reippaita poikia - vaikka viime yönä taisivat kolmeen asti valvoakin. Pitäähän sitä nyt lomalla edes saada valvoakin. Pakkasen puolella oli 1.9 astetta. Lähettelin nimipäiväonnittelut yhdelle pienelle Onnille - jota sain olla siunaamassakin - sekä toisellekin, vähän isommalle Onnille. Luin Johanneksen evankeliumia.
Ajelimme 11:ksi helluntairukoushuoneelle kokoukseen. Samalla veimme Miron ja Juuson Paavonrinteelle lautailemaan. Riihisen Arto johti tilaisuuden ja puhui alkupuolella. Ahon Maju ja Riihisen Iiris lauloivat. Turusen Mika puhui. Puhe tulee jossain vaiheessa UskoTV:hen. Suosittelen kuuntelemaan. Mielenkiintoista aikaa elämme - monessakin mielessä - siinäkin, että tummempihiuksisia ihmisiä on ilmestynyt tilaisuuksiimme enenevässä määrin. Kokouksen jälkeen joimme alakerrassa hyvät kahvit.
Ajelimme kokouksesta kotiin kaupan kautta. Sytyttelin takkaan tulen. Lähdin heti 8.3 km "kävelynomaiselle", rauhalliselle, lenkille Tarvaalan suuntaan. Sellaista vauhtia kuiten, että vähän hiki tuli. "Terhit" tapasin kaikki lenkin aikana. Muut heidän kohdallaan ja "toipilas-Terhin" muutaman sadan metrin oikein hiljaisella kävelylenkillä siinä lähellä. Emilia juoksi minua vastaan kun olin paluumatkalla.
Lenkin jälkeen oli lämpötila - 4.5 astetta. Söin. Hiukan työntelin lumia pihasta, mutta en jatkanut loppuun asti kun Timo ja Milena tulivat poikia hakemaan. Nythän se sitten nähtiin se Timo uusi look. Ei siinä mittää - pidemmältä näyttää vielä mies kun pitkät hiukset on pois. Sitä kun tuota pituutta on hänelle siunaantunut joitakuita senttejä yli 190. Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel saapuivat meille myös. Laitoin saunan lämmite - se kun kuuluu meillä vähän niinkuin kulttuuriin - menuun. Timon, Deniksen ja Danielin kanssa saunoimme - minä nyt vähän näön vuoksi vastantapaistakin heiluttelin. Lie löylyä pois luotani. Daniel kirmaili välillä talonympärikin ja sitten taas löylyihin.
M-L oli pistänyt tarjoiluja, joita saunan jälkeen nautittiin porukalla. Timo haki Miron ja Juuson rinteestä.
Porukoiden mentyä poljeskelin kuntopyörää. Ensin 15 min ja 30 min. tauko. Jatkoin 45 min. ja 10 min. tauko. Lopuksi vielä 30 min.
"Rukouksen ristiriita
Rukous on täynnä ilmeisiä ristiriitaisuuksia. Se on niin yksinkertaista, että lapsikin osaa rukoilla, ja niin syvällistä, ettei viisainkaan ihminen kykene selittämään sen salaisuutta. Se on niin helppoa, että heikoimmatkin pystyvät rukoilemaan, ja niin uuvuttavaa, että se vaatii kaiken tarmomme, älymme ja voimamme. Se on niin luonnollista, ettei sitä tarvitse opettaa ja niin yliluonnollista, ettei sitä voi oppia tämän maailman viisauden avulla. Rukous on oma maailmansa, jota mikään elämän osa-alue ei kykene selittämään. Isän ja lapsen suhde on Raamatun totuudessa merkityksellisempi kuin kykenemme käsittämään. Jeesus puhui Jumalasta taivaallisena, pyhänä ja vanhurskaana Isänä. Pietari kuvasi Jumalaa sekä Isänä että Tuomarina. Ihmismieli loukkaantuu rukoukseen, joka on tuskaa ja anomista, pyytämistä ja taistelua, kamppailua ja hellittämättömyyttä. Vanhemmat eivät haluaisi lastensa tekevän tuolla tavoin ja siksi he järkeilevät, ettei rukoileminenkaan voi olla sellaista.
Monia vuosia pidin pöydälläni "Taivaan Pankin shekkiä". Sain sen eräänä jouluna A. T. Piersonilta Amerikasta. Maksunsaaja olin minä. Shekissä luvattiin vaadittaessa maksaa minulle mitä tahansa tarvitsin. Siinä luki: Jumala täyttää kaikki tarpeesi, rikkaudessaan ja kunniassaan, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta". Rukous on kuin lunastaisi shekin! Mutta onko se todellakin näin yksinkertaista? Onko Jumala tiskillä odottamassa ja ojentamassa, mitä tahansa anommekin? Kokemus haihduttaa nämä haaveet nopeasti, mikäli joku luulee rukouksen olevan tätä. Jos tämä olisi kaikki, miksi meidän sitten tulee mennä rukouskammioon ja sulkea ovi perässämme?" (Samuel Chadwick: Rukouksen tie, saarnaaja, joka poltti saarnansa ja syttyi itse Pyhän Hengen tulesta, Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY 2012, s. 68-69).
Siunausta!
Ps. "Kohottakaa riemuhuuto Herralle. - Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä" (Ps. 100:1, 4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti