12.2.
Noustessamme uuteen päivään - perjantaihin - oli näkymä ikkunasta kauniin valkoinen. Oli satanut lunta puiden oksat valkoisiksi. Lämmintä oli 0.7 astetta. Söimme aamuiset palat ja joimme hyvät kahaveet. Luin Luukkaan evankeliumia. Marja-Leena luki hartauskirjasta kohdan tälle päivälle. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
9.30:ksi vein M-L:n leipomukset mukanaan helluntairukoushuoneelle - siellä oli Äiti-lapsi -piiri, jossa hänellä oli tarjoiluvastuu. Ajelin kotiin.
11:ksi posottelin takaisin rukoushuoneelle Päivärukoushetkeen - 5 rukoilijaa.
Rukoushetkestä ajelin hakemaan Danielin koulusta 12 aikaan. Hänen kanssaan takaisin rukoushuoneelle hakemaan M-L.
Selvittyämme rukoushuoneelta kotiin kävin kahvit juotuani hakemassa Emilian koululta meille 13 aikaan.
Hiihtelin. Emilia teki lumesta hevosen etupihan puolelle. Daniel teki lumipalloja ison rovion pulkkaan, sekä kaivoi lumipenkkaan luolan, jossa on monta suuaukkoa - niistä voi ryömiä luolaan ja sen läpi.
Söimme.
Ruuan jälkeen hiihtelin hiljakseen - että verensokeri arvoon ei tule piikkiä ylöspäin. Lunta sateli hiukan useaan otteeseen päivän mittaan - mutta vain vähän. Hiihtelyistä kertyi tänään 12 km 250 m.
Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa Emilian meiltä. menivät tyttökerhoa pitämään helluntairukoushuoneelle 17:ksi. Daniel jäi meille.
Sytytin takkaan tulen.
Kävin 8.3 km "kävelynomaisella" - rauhallisella" käyskentelyllä Tarvaalan suunnassa. Lunta oli pyörätiellä. Menomatkalla käytin aikaa myös juttelemiseen yhden ihmisen kanssa. Sain todistaa hänelle Jeesuksesta ja puhua hengellisistä asioista.
Söimme iltapalaa ja joimme teetä.
On ollut mielessäni kirjoitella yhdestä aiheesta, mutta en ole saanut aloitettua. Jospa joskus.
"Uskonnollista elämää on meillä juuri sen verran, kuin sitä näytämme Jumalalle salassa - juuri sen verran, ei enempää eikä vähempää. Kaikki se, mitä et ole saavuttanut taistellessasi Jumalasi kanssa, jolloin mikään muu silmä ei ole sinua nähnyt kuin Jumalan, on vain akanoita, jotka tuuli hajoittaa.
Täten voimme kokeilla almujamme ja rukouksiamme sekä paastoamme, jonka tulee olla oman minämme kieltämistä. Jos näiden avulla tahdomme kohottaa arvoamme ihmisten silmissä, ne ovat Jumalan silmissä arvottomat. Mutta mitä hyvänsä teemmekin yksinomaan hänelle, se takaa meille hänen hyväksymisensä ja palkkansa. Huomaa tämä varma vakuutus: "maksaa sinulle". Tässä ei ole epäilemistäkään. Jokaisesta hänen korvaansa kuiskaamastasi rukouksesta, jokaisesta huokauksesta ja kyyneleestä, jokaisesta synnin ja itsekkyyden vastustamisesta saat jumalallisen mittapuun mukaisen maksun. Sellaisesta kylvöstä kasvaa runsas sato.
Etsi siis sellainen paikka, minne urkkivat katseet eivät yllä, ja missä uteliaat korvat eivät kuuntele" (F. B. Meyer).
Siunausta!
Ps. "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi meidän kaikkien edestämme, kuinka ei hän lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan?" (Room. 8:32).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti