18.6.
Sydämelliset nimipäiväonnittelut vielä täskii velj´miehelle, Heimo, Tapiolle, sekä Huttusen Tapiolle, Enontekiölle!
Noustuani laittelin aamupalat ja keittelin kahvit. Sateinen sää - satoi hiukan aikaisemmin niin ,että katto vain kohisi. Luin Hebrealaiskirjettä ja hieman rukoilin. Laitoin kahvia termokseen ja kahvileiväksi mantelileipiä reppuun.
9.30 lähdimme meiltä yhden ulkopaikkakuntalaisen kaverin kanssa kohti erästä Pohjois-Savolaista urheilukenttää.. Oli tullut ilmoittauduttua siellä oleviin kisoihin. Matkalla satoi ja ei satanut. Perillä ei satanut.
Kyseessä olivat TUL:n Suomen Mestaruuskilpailut. Lajini - 3000 m kävely - alkoi 13.20. Tuulen puuskia. Lämmintä parikymmentä astetta. Sarjani 65 - 70 v. Sijoitus 1. Aika 18.59.
Verryttelyinen tuli tänään melko tarkasti 6 km lenkki. Evankeliumia ajatellen sain olla tänään Jumalan palvelijana siellä - ja sitähän olemme itse kukin missä olemmekin ja eri tavoilla. Sai toteuttaa sitä Jumalan Sanaa, jossa meitä kehotetaan astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Se on julkisesti ihmisjoukon eteen ja keskelle, tai yksilön vierelle astumista. Pukuhuone oli tänään sellaiseen hyvä paikka. Paljon miehiä ja vaihtumista oli. Samoin ulkona ihmisiä oli ryhmissä ja joukoissa, sekä yksin. Kilopailijoita ja katsojia - mutta myös toimitsijoita. Uskon Jumalan antaneen rohkeutta. Kilpailun jälkeen,kun olin jo ollut radalla, oli hyvä toimia - oli jo tullut tutuksi. Kirjoittamaani vihkosta: Jumalalla on sinulle asiaa, meni runsaasti, samoin Yö ilma unelmia -vihkosta, joita minulla oli vielä jonkin verran. Jumala siunatkoon kylvön. Palkintojenjaon jälkeen köröttelimme pois. 16 jälkeen olin kotona. Sateista.
Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla.
Laitoin saunan lämmite. Mukava oli löylytellä. Löylyn ja vastan lyöneen miehen nautintoa lisäsi takapihalla vilvuuttelu kosteassa hyvän tuoksuisessa säässä.
Iltapalaa ja hopeateetä - kermaista sellaista.
"USKOLLA ON VIHOLLISIA
Elävän uskon vihollinen numero yksi on epäusko. Se taitaakin olla elämässämme oikein se "emäsika, emakko", jonka porsaita kaikki muut synnit ja Jumalan Sanan vastaiset asiat ovat.Epäusko tahtoo, tavalla taikka toisella, mitätöidä uskomme Jumalaan, sekä Hänen Sanaansa ja lupauksiinsa. Kuinka se sen tekee? Esimerkiksi näin: Kyllä Jumala niin Sanassaan sanoo, mutta ei sinulla ole mitään mahdollisuutta saada sitä elämääsi. Voi se sanoa näinkin: On se totta, mutta se oli tarkoitettu vain sen ajan ihmisille. Tällaisenkin "totuuden" se voi meille kertoa: Älä nyt hyvä ihminen ota tosissasi tällaisia taruja. Tai: Kunhan tulet ensin paremmaksi, sitten voit yrittää. Epäusko - kuten uskokin - kasvaa. Kumpaa me haluamme ruokkia elämässämme?
Mitä Raamattu sanoo epäuskosta, ajatellen rukouselämäämme: "Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään" (Jaak. 1:6-8).
Usko ei synny puristamalla, eikä pinnistämällä. Kuinka se syntyy? Raamattu sanoo: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17). Kun rukoilen, luen, tai kuuntelen, Jumalan Sanaa, usko sen lupauksiin syntyy sydämeeni. Rukouksessa toimin uskoni mukaan. Parhain lääke epäuskoa vastaan ovat Jumalan Sanassaan antamat lupaukset. Ne ovat varmat, lujat ja todelliset. Ne ovat yli inhimillisten mahdollisuuksiemme.
Uskomme kasvaa Jumalan yhteydessä eläessämme. Pyhä Henki tekee Hänen Sanansa lupaukset meille eläviksi. Jeesuksen nimessä käymme taivaalliselta Isältämme pyytämään Hänen lupaamiaan asioita ja saamaan Häneltä rukousvastauksia. Näin uskomme kasvaa - ja epäusko väistyy. Herra itse kasvattaa uskoamme" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 19-21).
Siunausta!
Ps. "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti