9.6.
Noustuamme uuteen päivään söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Illalla alkanut puuskainen tuuli ei ollut aamulla enää ihan niin kovaa. Oli satanut. Ja oli viileää - n +5. Luin Tiituskirjettä. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin hakemassa Emilian ja Danielin heiltä meille.
Kirjoittelin yksinkertaisen - 12. kaikkiaan - infon Saarijärven kylien kutsusta. Sellaisen suhteellisen tarkan, autenttisen kuvauksen aina olleesta kyläillasta ja minne seuraavaksi mennään. Lähettelin sen s-postilla eri henkilöille.
Söimme hyvää ruokaa neljisin - kotona, uunissa paistettuja lihapullia, kukkakaalimuussia ja salaattia, selleri ja purjo erillään. Emilia keitteli kahvit jälkiruuaksi.
Terhi-Marja kävi töistä tullessaan hakemassa lapset.
18:ksi ajelimme - Emilia, M-L ja minä - Jyväskylään, Voionmaan kadulle, koulunpihaan, jossa oli Lasten iltajuhla ja konsertti, isossa teltassa. Hyvä ohjelma. Viileää oli, vaan ei kylmä. Kyllä sitä lapsia kannattaa viedä kauemmaksikin hengellisille juhlille - ja kun vielä ihan lastenjuhla. Paluumatkalla kävimme Palokan ABC:llä ottamassa jotakin hyvää suihin. Joskus on mukava vaikkapa mummin ja vaarinkin mennä jonnekin yhden lapsenlapsen kanssa.
Selvittyämme kotiin, lähdin vielä urheilukentälle 5.2 km "kävelynomaiselle" lenkille - kunhan, että nyt edes jonkinlainen lenkki. Ja miksei, eihän se lenkkeily ole sidottu esim. kellonaikaan, tai säähän. Nopein kilometri oli tällä kertaa 6.19 min. - ei siksi, että olisin mitään erityistä aikaa koettanut. Se vain oli sellainen. Alle +5 astetta. Tuuleskeli. Pisaroi vähän, vaan ei satanut.
Iltapalaa en ottanut - no, kermaa kuuman veden seassa kyllä - sillä ABC:lla tuli otetuksi hampurilainen Hesestä.
"Suomessa 700 000 työikäistä ihmistä syö jonkunlaisia mielialalääkkeitä pysyäkseen tasapainossa. Sisäisen paranemisen tarve on maassamme suunnaton, ja uskomme, että vain perinteinen kristillinen parannuksenteko synnistä on avain kansamme sielun eheytymiseen. Tavalliset psykoterapeutit eivät osaa käsitellä synnistä johtuvaa objektiivista syyllisyyttä, mistä vain Jumala voi meidät vapauttaa. Elämäntapamme vääristymät korjaantuvat vain sitä mukaa, kun muutamme elämämme perustan Jumalan mielen mukaisiksi. Kun näin tapahtuu, voimme odottaa Jumalan kuulevan meitä, kun käännymme Hänen puoleensa rukoillen maamme ja hallitusmiestemme puolesta.
Taloudesta murehtimiseen liittyy paljon pelkoja. Pelko passivoi, lamaannuttaa ja sitoo meitä. Oletko tullut ajatelleeksi, että pelko on uskon vastakohta? 1. Joh. 4:18a "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,...". Meidät uskovat on tarkoitettu elämään rohkeasti uskon kautta antikristillisen yhteiskunnan keskellä. Avain tulevina vuosina selviytymiseen on siinä, että vaellamme Jumalan yhteydessä, ja elämme Hänen läsnäolossaan. Tämä merkitsee sitä, että koko elämäntapamme kaikkine käytännöllisine ratkaisuineen on ilmausta siitä, että olemme kohdanneet Jumalan. Näin voimme olla valona ja suolana maailmassa" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, Kesä 2016, s. 3).
Siunausta!
Ps. "Herra johdattaa sinua alati" (Jes. 58:11).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti