23.6.
Mukava sää heräillessämme - aurinkoinen. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Kävin hakemassa Danielin meille - Emilia olikin jo aamulla mennyt äidin mukana muualle. Luin Hebrealaiskirjettä.
Kun Danielkin oli syönyt aamupalaa, lähdimme Uuraisten ja Multian kautta ajelemaaqn kohti Keuruuta kolmisin - mummi, vaari ja tyttärenpoika. Matkalla rukoilimme ajellessamme.
Päästyämme perille Iso Kirjan alueelle, jossa eilen illalla alkoi Juhannuskonferenssi - helluntailaisten suurtapahtuma - etsimme ruokapaikan. Useitakin niitä olisi ollut, mutta me suunnistimme kojulle, josta sai paistettuja muikkuja. Ne olivat hyviä - Danielkin niistä tykkää.
14:ksi menimme isoon juhlatelttaan, jossa alkoi Valtter Luodon haastattelu. Oli hyvä.
Edellisen päätyttyä etsiydyimme kahvitelttaan juomaan kahvia ja mehua kastettavineen - minäkin otin yhden kastettavan. Se näkyi sitten kyllä kun verensokeria mittasin.
16:ksi menimme lastentelttaan, jossa alkoi lastentilaisuus. Se oli erinomainen. Oikeastaan syy miksi tänään(kin) menimme konferenssiin, oli se, että kun kerran Daniel halusi lähteä mukaan, niin mekin lähdimme - ihan tuon lastentilaisuuden takia. Se on niin arvokasta aikaa tuo lapsuus. On kuin panisi rahaa pankkiin, kun lapsen sydämeen kylvetään Jumalan Sanaa. Oli mukava olla Danielin kanssa. Silloin kun on yksi lastenlapsi mukana, voi keskittyä häneen. Jokin aika taaksepäin olimme kolmisin Emilian kanssa lastenkokouksessa Jyväskylässä. Lastenkokouksen jälkeen lähdimme kotia kohti - Danielilla hattara haukattavanaan.
Olimme kotona 18 maissa. Danielin jätimme kotiinsa. Alkoi satamaan pian paluumme jälkeen.
Kävin saunassa vastomassa ja takapihalla vilvuuttelemassa. Satoi kovasti, mutta räystään alla ei kyllä sade haitannut - eikä muutenkaan, kun saunamärkänä pyyhe ympärillä siellä istuskeli. Oikein hyvät kesäiset tuoksut, kun satoi. Linnut olivat hiljaa.
Seurasimme 19 tilaisuutta netin kautta konferenssista - M-L tiiviimmin kuin minä.
"On aikoja, jolloin jokainen ovi, josta haluamme astua palveluksen työhön, näyttää teljetyltä, tai jolloin edessämme on suuri vaikeus, jota meidän on mahdotonta raivata tieltä. Silloin on odotettava, kunnes Herran hetki koittaa. Ja ole varma siitä, että tuollainen odotusaika ei suinkaan mene hukkaan, vaan se on tuottava siunausta" (H. Bowman).
Siunausta!
Ps. "Opeta minua tekemään sitä, mikä sinulle kelpaa, sillä sinä olet Jumalani" (Ps. 143:10).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti