21.6.
Aurinkoinen aamu. Tuli nukutuksi pitkään.Noustuamme söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Emilia ja Daniel polkaisivat pyörillään meille. Danielin jalisjoukkueella oli eilen pelejä Muuramessa - toisen olivat voittaneet, toisen hävinneet. Onnittelut Danielille! Takapihan puolellakin söimme aamupalaa, kun lapsoset tulivat. Siellä myös luin Hebrealaiskirjettä. M-L luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä takapihalla. Lintu lauloi kauniisti taustalla.
Lähdimme neljisin - Mummi, Emilia ja Daniel, sekä minä - kohti Pylkönmäkeä. Mennessä ostivat toiset jätskit jäätelokiskalta, paitsi minä. Pylkönmäen keskustan taajamaan - reunoja myöten - jakelimme kutsuja nuotioiltaan, sekä Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Molempia n. 250 kpl. Ilmoitustauluille laitoimnme ilmoituksia myös. Välillä söimme eväitä ja joimme kahvia/mehua kirkon vieressä pysähdyspaikalla, josta on kauniit näköalat vesistöön. Näinhän sitä oppivat lapsetkin mukavalla tavalla olemaan mukana Jumalan valtakunnan työssä - jota he tänäänkin innokkasti tekivät. NUOTIOILTA on ti. 28.6. klo 18 Yrittävän-talon pihassa. Infoa tuossa blogijutun oikealla puolella. Tulukeehan mukkaan! Eikä tarvitse ujostella.
Paluumatkalla kävimme Emilian ja Danielin kanssa syömässä Saarijärvellä Kebab-pizzeriassa, minä kebab-salaatit ja lapset kebabit ranskalaisilla. Mukava oli terassilla auringonpaisteessa niitä nautiskella. M-L kävi kaupassa ja sen jälkeen seuraili autosta tien toiselta puolelta meidän syömätouhujamme - ja filmaili meitä.
Selvittyämme meille, laittoi Daniel kypärän päähänsä, hyppäsi pyöränsä selkään ja lähti polkemaan kotiin - trampalle sanoi menevänsä hyppimään. Äiti haki Emilian meiltä.
Kävimme M-L:n kanssa Mannilan männikön pururadalla lenkillä. M-L meni omaa vauhtiaan, minä omaa "juoksuhissutteluani" 8 km 250 m. +24. Mukava oli sää. Ensimmäisellä kiekalla tapasin radan varressa istuskelemassa neljä viime sunnuntaina hautajaisissa ollutta henkilöä. Juttelin hetken heidän kanssaan. Toisella lenkillä tapasin heistä yhden - joka oli jäänyt muita pidemmäksi aikaa sinne - jonkakanssa jäin hetkeksi kävelemään rinnakkain, ennen kuin hän tuli autolleen. Siinä minulla oli tilaisuus puhua hänen kanssaan hetki uskonasioista. Eiväthän nämä tapaamiset ja ajoitukset olleet sattumaa. Lähinnä - ajattelisin - niitä - sattumia -taitaa olla sekahedelmäsopassa, ym. keitoissa. Lenkin jälkeen ajelimme kotiin. Venyttelin hieman takapihan auringossa.
Illan mittaan piti vielä syödä iltapalaa ja juoda hopeateetä - sitä kermaista sellaista.
"MIKÄÄN EI VOI KORVATA LAIMINLYÖTYÄ RUKOUSTA
Meidän lihamme - se osa meissä, joka on syntiinlankeemuksen tähden täysin turmeltunut - haluaa mieluummin tehdä jotakin muuta, kuin rukoilla. Yksilöuskovina ja seurakuntina saatamme unohtaa sen "suuren salaisuuden", että kaikkein tärkein tehtävämme - ensimmäisenä ja jatkuvasti - on rukous. Se merkitsee, että meillä on oltava mahdollisuus olla Jumalan edessä - olla vain Hänen edessään ilman mitään muuta toimintaa ja tekemistä. On oikein pysähdyttävä ajattelemaan - ja toteamaan - että se tehtävä, joka meille on uskovina ja seurakuntina annettu, on Jumalan antama tehtävä: olemme tekemässä Jumalan valtakunnan työtä. Tämän työn perusedellytys on rukous. Tehtävä elää rukouksen kautta. Miksi koemme elämässämme niin vähän Jumalan tekoja? Miksi seurakuntaei näe paljonkaan sellaisia asioita, joista Raamattu paljon puhuu? On unohdettu tärkein menestystekijä; todellinen rukous. Rukoilkaamme Jumalalta sitäkin, että voisimme järjestää aikaa rukousta varten elämässämme. Antakaamme Jumalan Hengen antaa suunnitelmia elämällemme ja seurakuntiemme elämään. Ne menestyvät. Rukouselämämme on osoitus Jumalalle siitä, kuinka riippuvaisia olemme Hänestä. Riippuvaisuutemme Hänestä näkyy hengellisen elämämme voimasta. "Herra, opeta meitä rukoilemaan!" (Luuk. 11:1). (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 56-57).
Siunausta!
Ps. "Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala meidän apumme" Ps. 68:20).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti