26.6.
Aurinkoinen aamu - ja koko päivä. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia. Luin Hebrealaiskirjettä.
Marja-Leena kävi kylällä kauppa-asioilla.
M-L:n tultua kyulältä lähdin11 jälkeen 8 km 250 m "juoksuhissuttelulle" Mannilan männikön pururadalle. Mukava sää - joitakin asteita yli +20. Radan varrella olevat lammet olivat notkoissaan aivan tyvenet - vesi näytti vihreältä. Harjun toisella puolella järvi kimalteli pienessä tuulenvireessä auringonpaisteessa. Urheilukentällä tänään Juhannuskisat.
Kävin vielä kylällä kauppa-asioilla - M-L:lta jotain unohtui ostaa.
Laitoin takapihan pressusaunan kiukaan alle tulen - sen uudistetun, jota ei vielä ole lämmitetty. Esilämmitystä illan saunomista varten.
M-L kuunteli konferenssilähetystä netin kautta - minäkin jonkin aikaa.
Haimme M-L:n kanssa Milkan kaveriltaan ja menimme Danielin 9 v synttäreille heti 16 jälkeen. Tero oli jo siellä perheineen - konferenssista tulivat. Timo saapui kohtapuoliin myös perheineen - paitsi Milka, joka oli jo paikalla. Koko perhekunta olimme jälleen koolla - ja sehän on mukavaa.Syntymäpäiväsankari sai lahjoja ja oli iloinen mies. Oikea synttäripäivä on jo ollut, mutta tämä juhlimispäivä on sen sovittelun tulos, että kaikille sopi. Vaan entäpä tarjoilut! Luultavasti eivät voi enää siitä parata. Oli sitä niin monenlaista sorttia. Täytekakku oli päällystetty - niinkuin jalkapallopojalle sopiikin - FC-Saarijärven tunnuksella. Minullekin oli tehty ihan vartavasten oma pieni täytekakku - sellainen VHH - joka ei nosta verensokeria. Muitakin VHH-tarjoilujas oli. Kovasti kiitoksia Terhi-marjalle!
Lähdin aikaisemmin pois juhlapaikalta kotiin. Toiset jäivät vielä. Syy lähtööni oli se, että menin laittamaan vielä yhden pesällisen puita palamaan pressusaunan kiukaaseen - se kun oli jo aikaisemmin esilämmitetty, ettei mene illalla niin myöhään saunominen. Kävin myös tekemässä vastan "menetetystä metsiköstä". Kun toiset tulivat meille synttäreiltä, olikin pesällinen puita palanut. Kohta sai heittää häkälöylyt ja vetää pressun kehikon päälle. Teron, Timon ja Deniksen kanssa saunoimme. Mukava oli saunoa. Siellähän ne takapihalla toisetkin istuskelivat kesäisessä auringossa. Milena ja Emilia leikkivät leikkimökissä, toisilla oli omat hommansa.
Söimme iltapalaa - mummi oli pistänyt hyvät tarjoilut. Oli uunissa paistettua aurajuustolohta, jauhelihapihvejä, salaattia, sekä monenlaisissa kulhoissa ja kupeissa vaikka mi8tä lautaselle otettavaa. Juomia kahvista lähtien. Sellaista juhlaa oli tämä päivä. Terhi-Marjan porukka lähti vähän aikaisemmin. Timon ja Teron porukat 21 jälkeen. Kaikki ovat huomenna menossa töihin - osa aikaisinkin. Keskikesän juhlan - Juhannuksen - loppuja viettelimme yhdessä vihreän luonnon ja kauniin auringonpaisteen keskellä. Ovathan ne mukavia hetkiä - koko perhekunta - 16 henkeä - koolla.
"HILJENTYMINEN HERRAN EDESSÄ
Elämämme päivät täyttyvät monenlaisella työllä ja touhulla. Joskus tuntuu siltä, että ajankäytön hallinta aivan kuin karkaa käsistä. Sellaisissa tilanteissa suhteellisuudentajumme helposti pettää meidät. Ajattelemme, että aikaa ei löydy rukoukselle mistään välistä. On niin paljon tehtävää, hoidettavia asioita; tärkeitä vielä kaikenlisäksi.
Mitä Jumalan sana sanoo: "Hiljenny herran edessä ja odota häntä" (Ps. 37:7). Kun on kova vauhti päällä, ainainen kiireen ja tekemisen meininki, on vaikea pysähtyä, saati hiljentyä. Jumala-suhteemme, ja kokonaisvaltaisen elämämme kannalta, on kuitenkin välttämätöntä saada muutos aikaan kiire/hiljentyminen asiassa. Hiljentymisen puute vie meiltä parhaan mahdollisen; todellisen elämänyhteyden Herramme kanssa. Tästä johtuen meidän on itse otettava aikaa hiljentymistä varten. Se on sisällytettävä päiviimme olennaisena, oikein tärkeänä, asiana. Se aika meidän tulisi käyttää nimenomaan hiljentymiseen herran edessä, Häntä - ja Häneltä - odottaen. Hiljentyminen ja odottaminen on joskus vaikeaa. Kuitenkin se on välttämätöntä. Saamme hiljentää, rauhoittaa, sydämemme herran edessä. Se ei tapahdu hetkessä. Saamme vain olla Hänen edessään, yhteydessään, hiljaa. Ei tarvita paljon sanoja. Aina ei ollenkaan. Varaamme vain aikaa ollaksemme Herran edessä, Hänen läsnäolossaan. Annamme Hänen hiljentää, rauhoittaa ja tyynnyttää sydäntämme. Hän haluaa puhua meille omia asioitaan" (Jouko Kuusjärvi, Sytykkeitä rukouselämään, Skyprint 2010, s. 69-70).
Siunausta!
Ps. "Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa... kaikki minun tieni ovat sinulle tutut" (Ps. 139:1-3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti