Kiehisen vuolijan Blogi

2.6.

Aurinkoinen päivä - ihan helle-ennätyksiä tälle kesälle mitattiin Suomessa. Meilkii päi kyl tarettii. Noustuamme söimme aamuiset palamme ja joimme aamuiset kahvimme. Takapihan puolellehan net piti hiissailla - on siellä sen verran mukavata. Siellä Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta, sekä rukoilimme yhdessä erilaisten asioiden puolesta.

Rukouksen jälkeen olikin hyvä lähteä ja ajella Mulikan/Pääjärven kyläkunnalle. Jakelin "ääriä myöten" nuotioiltakutsuja, sekä Jumalalla on sinulle asiaa -vihkosia. Ilta on Mulikka-talon pihassa ti. 7.6. klo 18. Infoa siitä tuossa oikealla reunalla. Tulukeehan mukkaa ja tuokee muitakii!

Palattuani kotiin kyliltä otin vähän mantelileipää, juustoa, silliä ja kinkkua ja kahvia, sekä lähdin heti lyhyelle ja rauhalliselle, 5.2 km, "kävelynomaiselle" lenkille urheilukentälle. Lienee ainakin +25 ollut.

Palattuani lenkiltä söimme ja lähdimme M-L:n kanssa heti kylään Lampisen Pekalle, Jaanalle ja Sonjalle. Siellä olivat myös Denis, Terhi-Marja, Emilia ja Daniel. Oli mukava ja erittäin vieraanvarainen ilta. Kaunis paikka. Ensin olimme laavulla lammen rannassa, jossa lohi oli savustumassa. Pian sitä söimme muiden tykötarpeiden kanssa - ja kyllähän se maistui. Makkaroita myös paistettiin. Rannasta astelimme Pekan, Deniksen ja Danielin kanssa saunan löylyihin - kiuas oli nöyrällä tuulella ja antoi kipakat ja mukavat löylyt. Meitä varten oli tehty uudet, tuuheat vastat, joilla oli mukava kylpeä - ja niistä tuli saunaan hyvät kesäiset tuoksut. Jatkoimme iltaa sisällä. Siellä mm. Sonja lauloi kitaran säestyksellä kaksi kaunista Hilja Aaltosen teksteihin sävellettyä kappaletta. Rukoilimme sen jälkeen hetken yhdessä. Istuessamme runsaassa kahvipöydässä soitti Sonja meille harmonikalla yhden kappaleen - ja kaikkihan Saarijärvellä ja laajemminkin tietävät kuinka hän soittaa. Sydämellinen kiitos Jaanalle, Pekalle ja Sonjalle illasta!

Palailtuamme kotiin vielä söin iltapalaa ja join hopeateetä - takapihalla osittain.

"Materialistinen elämäntapa tuottaa mukavuudenhaluisen ihmistyypin, joka mielellään kokeilee elämän tarjoamia erilaisia nautintoja.  Antikristillinen yhteiskunta, jossa Jumalan laki siirretään pois paikaltaan tai eri tavoin vesitetään, avaa mahdollisuuden vapaasti toteuttaa kaikkia himoja mitä syntiinlankeamisen heikentämä lihamme tuottaa. Humanismin moraalikoodi on, että kaikki on sallittua, mikä ei suoranaisesti vahingoita ketään. Kaikki ihmisestä löytyvät halut ja himot ovat tarkoitetut toteutettaviksi. Näin moderni ihminen toteuttaa itseään! ...

... Kun kysymme, miten nykyuskovien elämä eroaa kenen tahansa muun ihmisen elämäntavasta, on pakko vastata, ettei yleensä paljon mitenkaan! Meille tarjotaan tuutin täydeltä karismaattista viihdettä joka makuun, uskovien kokoontumiset voivat olla omanlaiset "kauniiden ja rohkeiden" juhlat, joissa ruoka- ja kahvitarjoilut ovat runsaat, samalla kuin herätysliikkeidenkin Jeesusta markkinoimaan tarvitaan toinen toistaan eksoottisempia tai tunnetumpia kesäjuhlien "tähtiä". Länsimaissa yksinkertainen evankeliumi ei enää riitä, vaan sen ympärille on rakennettava jonkunlainen viihteellinen show, ja parasta on, jos tarjolla on hyvän musiikin lisäksi "ihmeitä ja merkkejä". Tällaisen karnevaalihumun keskeltä on vaikea löytää sitä Jeesusta, jonka tunnemme Uuden Testamentin kirjoituksista. Täällä Ahvenanmaalla seuraamme Ruotsin kuningashuoneen elämää, ja täytyy todeta, että kuningas Jeesuksen asema useimmissa seurakunnissa muistuttaa kuningas Kaarle Kustaan asema naapurimaassamme: häneltä on riisuttu kaikki valta ja auktoriteetti, mutta häntä pidetään mielellään erilaisten juhlien keskushahmona ja menneiden ihanteiden symbolina. Nykykristityt sulautuvat suureen massaan siinä missä muutkin, eikä seurakunnilla ole juuri minkäänlaista profiilia, jossa olisi edes vähän profeetallista särmää. Pikkuporvarilliset ihanteet vallitsevat useimmissa seurakunnissa, yhteiskunnassa menestyvää ahnetta pyrkyriä pidetään edustavana kristittynä ja varallisuutta Jumalan mielisuosion merkkinä. Uskovien ihanteet ovat suunnilleen samat kuin kenellä tahansa keskiluokkaisella "kunnon kansalaisella". Olemme siis sulautuessamme "maailmaan" unohtaneet alkuperämme, sen, että olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia, Jumalan valtakunnan lähettiläitä, ja jumalallisen elämän edustajia. Ennen kuin ymmärrämme tämän, ja palaamme Jumalamme luokse, on meidän aivan turha puhua mistään herätyksistä. Herätys kohdallamme alkaa heti kun parannusta tehden käännymme Jumalamme puoleen. Jos taas emme sitä tee, ei kukaan ihmemies tuo mitään herätystä keskuuteemme viimeistä huutoa olevilla tempuillaan" (Esirukoilijoiden Ystäväkirje, kesä 2016, s. 2).

Siunausta!

Ps. "Missä sinun aarteesi on, siellä on sydämesi" (Matt. 6:21).