20181028

28.10.

Sunnuntai. Hyvissä ajoin nousin. 1.7 astetta miinuksella. Aamupalaa ja kahvia. Luin Luukkaan evankeliumia ja sen rinnalla vanhaa selitysteosta. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.

10:ksi menimme M-L:n kanssa helluntairukoushuoneelle rukoushetkeen. Haimme Salmen mennessä mukaan. 5 henkeä.

11 alkoi yläkerrassa tilaisuus, jonka johti Vesa Rautasaari. Omasta näkökulmasta katsottuna rohkenen sanoa, että oli hyvä tilaisuus. Syy, miksi näin koen, oli kokouksen sanoma, joka haastoi todelliseen kristillisyyteen, Jumalan käytössä olemiseen, Hänelle elämiseen, uskonelämässä ja tehtävässä - ja sen löytymisessä - eteenpäin pääsemiseen. Myös siihen, että ihmisiä autetaan eteenpäin kantamaan vastuuta. Minä koin kokouksen näin - joku muu toisella tavalla. On mielestäni nähtävissä - senkin rohkenen omana ajatuksenani tässä sanoa - että Jumalaon antanut Vesalle kykyä viedä asioita ja ihmisiä eteenpäin. Ja samalla kasvaa itse Jumalan kasvatettavana. Sitähän tällainen vanha "kehäraakki" katselee "kehän reunalta" asioita omalla tavallaan. Olen omalla kohdallani huomannut vuosien - ja vuosikymmenten - saatossa, että Jumala kyllä osaa kasvattaa ja kouluttaa työntekijänsä. Työpaikkakoulutus, työvälineet, työtoverit - kaikki tarvittava - annetaan "talon puolesta." Ja se talo on Jumalan talo - olemme Hänen taloutensa hoitajia. Ja mikä ihmeellisintä, Jumalan työtovereita.  Luonteillemmekin on paras mahdollinen muokkaamo Hänen johdatuksessaan - särmiämme hiotaan joskus karheammalla raspilla ja joskus santapaperilla. Vesihiomapaperiakin joskus käytetään. "Kivi kiveä hioo, ihminen toinen toistaan." Nyt lähti vähän laajemmalle tämä päivätilaisuuden käsittely. Mutta eipä se mittää.
Mielekiintoinen puheenvuoro kuultiin myös Irinalta, joka on tulkkina toimineen Alena Paanasen koulukaveri yhdestä entisestä Neuvostoliiton tasavallasta. Hänen sanomansa sopi hyvin päivän kokonaisuuteen, olla Jumalan käytössä.
Vesa haastatteli myös kahta vankilatyötätekevää - Timo Aholaa ja Alpo Toiviota - joista jälkimmäinen on valmistautumassa kyseiseen tehtävään. Kokouksessa oli vieraileva puhuja - Jani Särkkä. Alunperin piti puhujaksi tulla hänen isänsä - Pauli Särkkä - mutta hän oli flunssassa. Jani lauloi kitaransa säestyksellä tilaisuuteen hyvin sopivia lauluja. Hän lauloi miellyttävällä tavalla. Janin sanoma oli ajankohtainen. Se oli suora, mutta hyvällä tavalla esille tuotu. Uskotv:sta Saarijärven helluntaiseurakunnan kohdalta se on kuunneltavissa. Kokouksen jälkeen oli alakerrassa kahvitarjoilu vankilatyön hyväksi. Vankilalähetti Kati Rautasaari oli laittanut hyvät suuhunpantavat.

Ajelimme kokouksesta kaupan kautta kotiin. Söimme. Kahviakin. 

16:ksi menimme M-L:n kanssa Vapaakirkkoon tilaisuuteen. salmen haimme mukaan. Syy, miksi menimme, oli se, että siellä oli Hanna Erikson vierailemassa. Jumalan lähetti Ekvadorin viidakosta. En ole tainnut kuulla koskaan niin interaktiivista - en tiedä onko tuo oikea sana - puhetta. Hän vei koko puheen läpi lukuisilla - jatkuvilla - kysymyksillä, joihin ihmiset vastasivat. Joutui olemaan aktiivinen seuraaja. Hanna kertoi työstään - ja asioista vuorovaikutteisen saarnansa aiheeseen liittyen, sekä näytti myös kuvia ja videoita. Helluntaiseurakunnan kuoro palveli musiikissa. Kokouksen päätteeksi oli kahvitarjoilu, johon emme tällä kertaa osallistuneet.

Kotiin palattuamme laitoin tulen takkaan. Söimme iltapalaa ja joimme teetä.

"Jumala, joka on tehnyt voimallista työtään menneisyydessä, tekee työtään tälläkin hetkellä. Kaiken, mitä hän on aikaisemmin tehnyt, hän voi halutessaan tehdä tänääkin. Jumalan Henki, joka vaikuttaa kansakuntien keskellä, voi kohdata myös seurakuntiemme ja meidän henkilökohtaiset tarpeemme" (Wesley L. Duewel, Jumalan voimaa, Aika Oy 2000, s. 124).  

Siunausta!

Ps. "Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille" (Jaak. 3:18).                                                                                                           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti