1.1.2019.
"Vuosi vanha vaipui hautaan, riemuineen ja murheineen." Olisivatkohan ne virren sanat menneet jotenkin tuohon malliin? Päättyi se vuosi kuiten. Nyt opettelemme kirjoittamaan yhdeksikköä vuosiluvun loppuun. Lienenkö pessimisti, vai optimisti, sanoessani, että kohta se tämäkin alussa oleva vuosi on "vaipunut sinne hautaan." Se on tietenki toinen juttu, ketkä meistä ovat sen kokemassa ja näkemässä.
0.6 miinusasteen säähä heräili vuolija. Marja-Leena aiemmin. Puut olivat lumiset lumisateen jäljiltä. Lunta olikin tullut reilun kerroksen. Aamupalaa ja kahvia. Luin Apostolien tekoja. M-L luki kohdan hartauskirjasta - siitä samasta, josta olemme jo useamman vuoden aikana lukeneet. Niin vain olemme tehneet, vaikka voipi jostakin senkuulevasta tuntua eriskummalliseltakin. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Tasavallan presidentin Uuden Vuoden puhe tuli kuunnelluksi - ja Jumalan siunaustahan hän lopuksi toivotteli.
Työntelin lumia etupihalta. Kynttilöitä lisää jo lyhtyihin palamaan - jo palamassa olevien lisäksi.
Tour de Ski-lähetystä tulin seuranneeksi.
Söimme - mm. lipeäkalaa.
Poljeskelin kuntopyörää 1 h 4 min, samalla kirjaa lukien.
Laitoin tulen takkaan.
M-L laitteli pitaleipien sisään laitettavia täytteitä valmiiksi.
Terhi-Marja, Denis, Emilia ja Daniel tulivat käymään. Söimme pitaleipiä ja joulutorttuja, kahvin, teen tai limsan kanssa. Lunta sateli.
"Suurin haaste kaikenkaikkiaan elämässä on pitää Jumala etusijalla. Minulta kysytään usein, mikä on vaikeinta palvelutehtävässäni suuren seurakunnan paimenena ja minkä koen työssäni raskaimmaksi taakaksi. Vaihtoehdoiksi esitetään saarnaaminen, sielunhoito vaiko hallinto."
Vastaukseni on oltava: "Ei mikään edellä mainituista."
Vaikka mikä tahansa näistä tehtävistä voi olla lannistava ja vaativa minä päivänä tahansa, om jotakin vielä vaikeampaa kuin nämä. Itseasiassa voisin häikäistä kaikki joka viikko saarnoillani, pelastaa joka päivä avioliittoja sielunhoidollisissa keskusteluissa ja hallita henkilökuntaa ja budjettia, joka olisi Pentagonin kokoluokkaa, ja silti olla Herran silmissä viheliäinen epäonnistuja.
Suurin haaste, jonka kohtaan elämäni jokaisena päivänä, on luultavasti juuri sama, jonka sinä kohtaat joka päivä: pitää yllä läheistä, henkilökohtaista, syvenevää suhdetta Jeesukseen Kristukseen. Se on sitä, että pitää häntä etusijalla" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy Kristilliset Kirjat 1999, s. 41).
Siunausta!
Ps. "Iloitkoot hurskaat, veisaten hänen kunniaansa, riemuitkoot he vuoteissansa" (Ps. 149:5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti