14.1.
Maanantai. Nousun aikaan pakkasta 4.0 astetta. Aamupalaa ja kahvia. Kävin viemässä Emilian ja Danielin kouluun 9:ksi. Daniel oli tehnyt viirin ja vei sen kouluun mukanaan. Jatkoin vähän aamupalaa ja kahvinjuontia. Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta.
Soittelin "velj´miehelle kotiselkosille". Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
13 hain Danielin koulusta heille. Ennen kuin tulimme sinne kävimme viemässä vähän materiaalia eiliten uskoontulleelle ihmiselle.
Palattuani kotiin ajelimme M-L:n kanssa tk:lle, jossa minulla oli aika klo 14 diabeteshoitajalle. Käsivarteeni laitettiin verensokeria mittaava sensori viikoksi. M-L kävi välillä hakemassa Emilian koulusta heille. Tuli sitten hakemaan minut tk:lta. Kävin postista hakemassa silmälasilähetyksen. Lasit tulivat tuolta Uralin rinteiden tuntumasta yhden ihmisen mukana Suomeen ja postissa minulle. Edellisellä reissulla silmälääkäri tutki vahvuudet ja varasin pokat. M-L kävi kaupassa.
Söimme. Ja kahvikin maistui.
M-L leipoi ruisleipää.
Ruuan jälkeen menin hiihtämään Tarvaalan ladulle. Lunta oli tullut - ja tuli koko ajan - sen verran, että eipä sitä latua ollut. N. 5 km hiihtelin, ensin hämärässä ja sitten pimeässä, vaikkei kello paljon ollut.
Tultuani kotiin olivat ruisleivät uunissa - ja tuoksut hyvät.
Poljeskelin kuntopyörää 34 min. Pienen tauon jälkeen poljin 32 min. Jäykkyydellä 10, janalla 0-10. Lueskelin polkiessani kirjaa.
Nyt kun on tuo sensori tuossa käsivarressa, niin pitää pitää koko viikon ajan tarkkaa päiväkirjaa syömisistä, hiilihydraattimäärineen, lääkinnästä, liikkumisesta ja verensokeriarvoista.
Iltapalaa ja teetä.
"Vanhimmiston palvelu eli "seurakunnan kotiapteekki"
Käytän vanhimmistolle kuuluvasta palvelusta mielelläni nimitystä "seurakunnan kotiapteekki". "Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte" (Jaak. 5:14-16).
Uskovien ei pitäisi etsiä ympäriinsä henkilöitä, joilla on parantamisen lahjoja, vaan heidän pitäisi kääntyä seurakunnan vanhimpien puoleen. He saavat kutsua vanhimmat luokseen, ja näiden tulee rukoilla heidän puolestaan, ja Herra tekee ihmeitä. Tässä Raamatun kohdassa ei siis sanota: "Hän kutsukoon luokseen vanhimmat, joilla on parantamisen armolahjoja", vaan "kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat". Uusitestamentillinen seurakunta on parantava seurakunta. ...
...Kääntyminen seurakunnan vanhinten puoleen on osoitus kahdesta merkittävästä asiasta. Ensinnäkin se todistaa, että odotamme parantumista Jumalan työnä, mikä tapahtuu kätten päälle panemisen kautta Herran nimessä. Ei ole kysymys siitä, että vain tullaan terveeksi, vaan että Herra parantaa. ... Toiseksi vanhimpien kutsuminen todistaa sen, että me hyväksymme heidät ja samalla raamatulliset seurakuntavirat Jumalan lahjana. Toisinaan seurakunnissa ei raamatullisia virkoja pidetä arvossa Kristuksen lahjoina. ... Se, joka kutsuu vanhimmat luokseen, ilmaisee kunnioittavansa heitä Jumalan lähettiläinä ja siunauksen kanavina" (Reinhold Ulonska, Yhteiseksi hyödyksi. Pyhän hengen lahjat ja niiden käyttö, TV-KIRJAT 1985, s. 67, 68, 71, 72).
Siunausta!
Ps. "Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa antoi hedelmänsä" (Jaak. 5:17-18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti