6.1.
Hyvää Loppiaista! Loppiaisesta puheenollen: Joulunaika on jälleen loppumassa. Ei muuta kuin aletaan odotella tulevaa Joulua. Sitten vain huomaamme, että tulipa se taas äkkiä. Loppiaista vietetään Itämaan tietäjien muistopäivänä. Joissakin piireissä lähetystyö on esillä. Joulukuusi vielä seisoo meillä permannolla - ja kaikkien on myös ihan hauska olla - mutta taitaa silläkin alkaa uloslähtölaskenta. Tai, voihan olla, että se siltä seisomaltaan poltetaan takassa. Mukavahan sitä on vielä seisottaa "tuvassa." Tuohan se kynttilöineen ja koristeineen - ja tietenkin omalla vihreydellään - tunnelmaa huusholliin.
Marja-leena nousi aika aikaisin laittelemaan tarjoilujuttuja valmiiksi seurakunnan tilaisuutta varten. Siinähän niitä keittiön lattialla oli lähtövalmiina monenlaisessa kassissa, yms., kun nousin minäkin ihan tolkun ajassa. Pakkasta oli 5.4 astetta. Aamupalaa ja kahvia. Terhi-Marja tuli hakemaan M-L:n tavaroineen. menivät helluntairukoushuoneelle tekemään valmisteluja lähetyslounaan suhteen. Kuin Apostolien tekoja. Rukoilin.
10 jälkeen lähdin ajelemaan Karstulaan, Vapaaseurakunnan rukoushuoneelle. Siellä alkoi klo 11 Ehtoolliskokous. Risto Oinonen johti tilaisuuden. Olin kutsuttu puhumaan kokoukseen. Niinpä puhuin. Olin siunaamassa ja jakamassa ehtoollista Esko Maukosen kanssa. Tilaisuuden lopussa joimme hyvät kahvit.
Paluumatkalla menin meidän rukoushuoneelle. Siellä kun oli se lähetyslounas. Hyvin ennätin toisten kanssa syömään. Hyvät ruuat olivat M-L ja T-M laittaneet - ja myös kahvit.
Tultuani kotiin seurasin Tour de Ski-lähetystä. M-L ja T-M tulivat pois rukoushuoneelta saatuaan lounaan jälkeiset asiat tehtyä.
Laitoin tulet piisiin loimottelemaan.
Kävin 8.3 km lenkillä Tarvaalan suunnassa. Menopuolikkaan kävelin ja paluupuolikkaan juosta hissuttelin. 1.5 miinuksella. Puut kauniin lumiset. Mukava sää. Kotiuduttuani poljeskelin kuntopyörää 31 min. Samalla luin kirjaa.
Iltapalaa ja teetä. M-L neuloi.
"Mitä ovat nämä maailman vähät mitättömät helyt ja rihkama verrattuna niiden rikkauksien loistoon ja kauneuteen, jotka ovat koottuina meitä varten Jumalan omassa talossa? Jonakin päivänä, kun kävelemme pitkin jotakin kiemurtelevaa, kultaista polkua taivaallisilla kukkuloilla, me nauramme - tai kenties itkemme - tajutessamme, miten uppoutuneita ja syventyneitä olimme aineellisiin asioihin lyhyen maallisen vaelluksemme aikana" (Ron Mehl, Sydämeen kirjoitettu. Heijastuksia Jumalan rakkaudesta, Aika Oy Kristilliset Kirjat 1999, s. 209).
Siunausta!
Ps. "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyrränyt meidät uuteen elämään... Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tuhraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa" (1. Piet. 1:3-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti