17.1.
Tänään olisi ollut isäni nimipäivä, jos hän olisi vielä elossa. Syntymäpäivät olisivat olleet myös tässä kuussa sekä äidilläni, että isälläni, jos olisivat olleet elossa. Tietenkin ne syntymäpäivät ovat sinänsä olemassa olevia tosiasioita, vaikka ihminen ei enää eläisikään. Olen kiitollinen molemmista vanhemmistani!
10.7 asteen pakkaseen nousin. Keittelin kahvit. Mukillisen sitä ryypiskeltyäni, ja jotain sen kanssa myös suuhuni laitettuani, kävin viemässä Emilian kouluun. Daniel kipeänä. aavistuksen oli antanut lunta.
Tultuani kotiin jatkoin aamupalan syöntiä ja kahvin juontia. Luin Roomalaiskirjettä. Rukousta sohvalla loikoillen.
Tyhjensin tuhkat takasta. Laitoin takkaan "tulet palelemaan".
Aamupäiväpalaa ja kahvia.
12 kävin hakemassa Emilian ja hänen koulukaverinsa koulusta heille - Emilialle.
Syötyäni lähdin hengittelemään raikasta suomalaista ilmaa hiihtoladulle - Tarvaalan ladulla hiihtelin n. 10 km. Pakkasta himpun yli 9 astetta.
Kotiuduttuani seurasin hiukan ampumahiihdon maailmancuppia, naisten kisaa.
M-L teki hyvää suuhunpantavaa - mansikka-banaani-maito -pehmistä. Ei tuntunut nostavan verensokeria - karppisokeria kun oli käytetty.
Poljin 31 min. kuntopyörää, jäykkyydellä 10, janalla 0-10. Samalla luin kirjaa.
Iltapalaksi söimme M-L:n juuri uunista ottamaa - omatekoista - pizzaa. Se oli kyllä hyvänmakuista! Kiitos! Kahvin ja teen kanssa minä sitä nautiskelin.
"Kristikunnan on löydettävä uudelleen palvonnan ja rukouksen merkitys. Nykyään maallinen toiminta merkitsee enemmän kuin rukoileminen. Yhteiskunnallisella asemalla on enemmän merkitystä kuin hengellisellä sitoutumisella Herraan. Ihmistä keskipisteenä pitävä hyötyajattelu määrää arvot. Se, mikä tuntuvasti hyödyttää ihmistä, on hyvää ja tarpeellista. Rukousta pidetään helposti pakona todellisuudesta. Näin ajattelevilta kristityiltä sopii kysyä, eikö Jumala olekaan heille todellisuutta. Jos meistä tulee maailmallisia kristittyjä, me kadotamme ymmärryksemme hengellisyyttä kohtaan ja menetämme samalla suhteemme Jumalaan. Se, joka tuntee Raamattua, tietää Jumalan kiittämisen ja ylistämisen olevan tärkeää hengellistä toimintaa. Palvoessaan ihminen irtautuu kaikista itsekkäistä vaikuttimista, jotka seuraavat mukana rukouksiin. Hän vapautuu itsestään, kadottaa itsensä kokonaan Jumalaan. Jumalan Henki auttaa meitä jälleen saavuttamaan tämän hengellisen ulottuvuuden" (Reinnhold Ulonska, Yhteiseksi hyödyksi. Pyhän Hengen lahjat ja niiden käyttö, RV_KIRJAT 1985, s. 124).
Siunausta!
Ps. "Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön. Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myös ymmärrykselläni" (1. Kor. 14:14-15).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti