19.4.
Noustessamme tähän torstaihin oli lämmintä 14.5 astetta - auringossa, joka paisteli siniseltä taivaalta. Söimme aamupalaa ja joimme kahvia/hopeateetä. Luin Hesekielin kirjaa. Marja-Leena luki kohdan hartauskirjasta. Rukoilimme yhdessä keittiön pöydän ääressä.
Kävin hiihtelemässä Kusiaismäessä 21 km perinteisillä suksilla. Oli lämmin ja mukava sää hiihdellä. Linnutkin lauloivat ja visertelivät. Taivas oli hyvännäköisen sininen. Suomalaisten kuusien ja mäntyjen vihreys oli kaunista katseltavaa - jotenkin vain sopi hyvin yhteen taivaan sinen kanssa - ja valkoista kun oli vielä maassa hohtelemassa. Purot - pienemmät ja isommat - pulputtelivat ja lirisivät sulamisvesiä. Ja kyllähän niitä Kusiaismäen rinteellä piisaa. Auringon säteet välkehtivät purojen pompahteluissa. Laajenevia sulia paikkoja oli myös hiihtobaanalla. Vetisyys lisääntyy. Mutta vielä hiihdetään, kun kerran voidaan.
Hiihtolenkin jälkeen ruokain maistui - ja kahvi.
M-L kävi kylällä kauppa-asioilla.
Illalla söimme iltapalaa ja joimme teetä.
"Tehtäväni pastorina oli Jumalaa kohtaan tuntemani rakkauden tiellä, mikä kimmahti takaisin ja turmeli tehtäväni pastorina. Oli aika tehdä asialle lopultakin jotakin. Koska en voinut lopettaa hengellistä työtä, jotta rakkaus Jumalaan olisi kehittynyt uudelleen, lopetin hengellistä työtä koskevan tiedon ahmimisen, koska se häiritsi jumalasuhdettani. Koin, että Jumala halusi minun hajottavan hengellisen työn epäjumalat. Se oli minulle oikein. Sinulle sama lähestymistapa ei varmastikaan olisi oikea ratkaisu. Mutta tämä ajatus saattaa sytyttää sydämessäsi aivan yhtä kummallisen mutta Jumalan näkökulmasta katsottuna välttämättömän menettelyn.
Paastosin kaksi vuotta niin että kieltäydyin haalimasta itselleni tietoa hengellisestä työstä. Ei enää hengellistä työtä käsitteleviä kirjoja. Ei enää työstä kirjoittavia lehtiä. Ei enää konferensseja. Ei enää toisten pastoreiden saarnojen kuuntelemista. Menin äärimmäisyyksiin... tiedän sen. Sen sijaan luin Raamattua. Ja rukoilin. Ja paastosin. Ja luin lisää Raamattua. Hyvin hitaasti aloin taas löytää rakkauden Jumalaa - en hänen morsiantaan, seurakuntaa, kohtaan. (Morsiamella on jo aviomies, enkä se ole minä.) Jumala teki sydämessäni jotakin hyvin ihmeellistä, joka vahvistui päivä päivältä. Tuntui kuin olisin uudestisyntynyt... yhä uudelleen. Tämä ei ole teologinen väittämä, kuvailen vain sitä, miltä kokemus tuntui. En menettänyt pelastustani, saadakseni sen jälleen takaisin. Olin menettänyt Jumalaa kohtaan tuntemani rakkauden ja löysin sen uudelleen aivan uudella ja merkityksellisellä tavalla ja rukoilin, etten enää koskaan menettäisi sitä" (Craig Groeschel, Se jokin, s. 202, 203, Päivä Osakeyhtiö).
Siunausta!
Ps."Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin" (Hebr. 10:31).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti